Arkeologian tila: koulukunnat


Msg: #1. 1 Jan 89, 12:36:3
From: Anne Vikkula To: All

On väitetty, että Suomen arkeologien keskustelemattomuus johtuu koulukuntien puuttumisesta. Tarkoittaako tämä sitä, että yksilö tarvitsee taakseen koulukunnan tuen uskaltaakseen avata sanaisen arkkunsa? Tämä olisi sääli, sillä koulukunnattomuus on toisaalta etu. Vahvat koulukunnat tai muut klikit jumittuvat helposti ja sokeutuvat näkemästä muita ajattelutapoja ja niissä AINA mukana olevia hyviä puolia asioista. Arkeologian "koulukunnattomuus" tarkoittaa erilaisten ajattelutapojen rajojen puuttumista, minkä pitäisi olla positiivista. Keskustelun vaatimaksi pohjaksi pitäisi löytää jokin muu tuki, ei kuitenkaan "täydellisen tietämättömyyden mukanaan tuomaa varmuutta". Olisi ehkä syytä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että kuunneltaisiin sitä vähää, mitä yritetään kertoa ja sanoa. Ehkä ongelma onkin siinä, että ei pyritä kuuntelemaan ja ymmärtämään????????????????????

Vai onko tehty turha ongelma?

Msg: #4. 11 Jan 89, 14:23:5
From: Timo Parssinen To: Anne Vikkula

Keskustelemattomuus voi johtua myös liian pienistä ympyröistä: arkeologeja on vähän (mutta harvassa) ja kaikki tuntee toisensa. Ei siis uskalleta esittää mittään "villiä tai radikaalia" kritiikin pelossa. Vanha suomalainen perisynti eli naurunalaiseksi joutumisen pelko haiskahtelee jossain taustalla. Ei kai tällaisessa ilmapiirissä, jota koulukuntien sijasta hallitsee ilmeisesti kuitenkin jonkinlaiset kuppi- ja nurkkakunnat, voida keskustella VAPAASTI.

TP

Msg: #5. 11 Jan 89, 15:53:1
From: Anne Vikkula To: Timo Parssinen

Miksi kritiikkiä pitäisi pelätä? Juuri kritiikki on se, mikä vie asioita eteenpäin. Myönnän kyllä, että olet varmasti oikeassa, mutta siitä kritiikin pelosta pitäisi päästä pois ja suhtautua asioihin niin, että ellei kritiikkiä tule, niin silloin sanoma ei ole mennyt perille. Sohitaan vaan niin julmetusti että.......

Msg: #8. 12 Jan 89, 16:54:3
From: Timo Parssinen To: Anne Vikkula

Sohitaan vaan...TP

Msg: #9. 14 Jan 89, 19:53:52
From: Timo Jussila To: All

Eräs sivuheitto tuohon kolukuntakekusteluun.

Keskustelemattomuus voi osin johtua siitä, että ei ole keskusteltavaa!
Keskusteluhan syntyy väitteistä, ideoista ja tutkimustuloksista, joita
esitetään julkaisuissa. Mutta julkaisuista ei ole syntynyt keskuste-
lua. Miksi ? Eräänä syynä on mielestäni se, että julkaisuja (siis ar-
tikkeleita) ei lueta. Niihin ei perehdytä. Näin siksi, että suurin osa
artikkeleista on tavattoman tylsiä! Niitä ei juuri jaksa lukea. Itse-
kin tyydyn usein selaamaan jutun pikaisesti läpi tai luen vain Summa-
ryn ;-). Poikkeuksen tekevät ne jutut, jotka kulloinkin käsittelevät omaa
tutkimusalaani ja joita aion käyttää lähteenä. Nämäkin ovat olleet lä-
hes 90%:sti ulkomaisia, usein varsin "villejä" juttuja, tai muun kuin
arkeologin tekemiä juttuja (fosfori, siitepöly, C14, etc. luonnon-
tieteelliset jutut).

Moniko meistä on lukenut viimeisen Fennoskandia Arch.:n kannesta kan-
teen? En ole kuullut mitään kommenttia edes edellisestä keneltäkään!

Kotimaiset jutut ovat yleensä tylsiä siksi, että ne ovat aiheeltaan
KUVAILEVIA. Niissä selostetaan jonkin kaivauksen löydöt ja ilmiöt
(yhtä tappavan tylsiä kuin viraston kaivausseminaarien jutut). Näitä
ei jaksa lukea ihan huvikseen. Johtopäätökset ja laajemmat analyysit
puuttuvat, samoin uudet menetelmät kokeilut ideat etc.... Kukaan ei
kirjoita esihistoriaa, tyydytään vain arkeologiaan (poikkeuksiakin on:
Nunez, Seger, Huurre ....).

Keskustelua ei myöskään synny, koska aiheet on ehkä "jyvitetty", ja
saman tutkimusaiheen kanssa työskenteleviä ei ole, jolloin kiistoja-
kaan ei synny. Kuten todettu: jos ei itse aihetta tutkita tai ole tut-
kittu, ei jakseta tylsiin jorinoihin perehtyä niin paljon, että keh-
taisi suunsa avata....

Mutta kritiikin ei tarvitse olla syvällistä asioihin puuttumista. Ke-
kustelua voi olla myös kysyminen, ts. "tietämättömyyden ja ymmärtämät-
tömyyden" tunnustaminen (=epäselvästi ja heppoisin perustein esitetyn
asian osoittaminen), mitä ei ehkä uskalleta tehdä. Lieneekö siihen
edes sopivaa foorumia? Naseva julkinen letkautuskin voisi olla piris-
tävä kipinä keskustelun roihauttamiseksi. Mutta se foorumi....

(Huomautan, että nämä kuvailevat "tylsät jorinat" ovat kuitenkin eh-
dottomasti tarpeen. Niitä ei pitäisi jättää sille asteelle, vaan kir-
joittaa aina vielä yksi luku...)

Tämä lukemattomuus-keskustelemattomuus on itseään ruokkiva systeemi!
Kun ei keskustella, ruodita ja väitellä, ei ole niin väliä mitä kir-
joitetaan. Ja sitten ei viitsitä lukea kun ei siitä (jutusta) mitään
keskustelua kuitenkaan synny.
Arkeologi-yhteisössä ole sosiaalista painetta perehtyä uuteen jul-
kaisuun! Viraston kahvipöydässäkin on tärkeämpää tuntea iltalehden
juorut, kuin uusi artikkeli, jotta voi esiintyä fiksuna keskusteli-
jana.

Jospa joka juttu räjäyttäisi aina kunnon keskustelun! Vastineen ja
vastineen vastineen, oikeen rämäkästi! Silloin odottaisivat muutkin,
kuin artikkeleiden kirjoittajat uuden julkaisun julkistamista kuola
valuen ja innosta täristen: mitähän nyt....

Msg: #10. 15 Jan 89, 00:21:1
From: Timo Jussila To: Anne Vikkula


> Sohitaan vaan niin julmetusti että.......

Miten? Missä?

Msg: #11. 15 Jan 89, 00:22:3
From: Timo Jussila To: Timo Parssinen


> Sohitaan vaan...

miten? missä? koska?

Msg: #12. 15 Jan 89, 00:23:3
From: Timo Jussila To: Anne Vikkula

Koulukunta & keskustelu:

Tuo kritiikin sieto on heikkoa suomessa, luulisin.
Sitä pitäisi rummuttaa koko ajan kaiken tasoisten ihmisten kalloihin. Kri-
tiikkiä on vaadittava!
Kun vielä oppisimme kritikoimaan asiaa, eikä runttaamaan ihmistä!
Yliopistossa työskennellessäni huomasin joittenkin ihmisten olevan tavat-
toman herkkiä kritiikille siten, että otettiin kritiikki tai letkautus
henkilökohtaisena epäluottamuksen osoituksena. Näin ei saisi olla. Kyllä
oppinein ja kokeneinkin heppu voi olla väärässä, tai ainakin hänen näke-
myksilleen on vaihtoehtoja... Mikä ei silti kenenkään arvoa alenna.
Entäs me möllikät täällä boxissa? Opetellaanpa sujuva kritiikki ja kasva-
tellan paksua nahkaa.

Msg: #13. 15 Jan 89, 00:24:2
From: Timo Jussila To: Anne Vikkula

Keskustelusta ja koulukunnista.

Koulukuntien muodostuminen edellyttää vireätä keskustelua ja runsasta jul kaisemista.
Hyvät ajatukset seuloontuvat runsaasta artikkelitarjonnasta ja (taas) niiden repostelusta.
Minulla on käsitys, että Suomen arkeologien julkaisutyö on melko kapean
kärjen hallussa. Eli samat vakio kamut on joka julkaisuissa. Uusia nimiä
tulee "bibliografiaan" harvoin. Kuitenkin on niin saatanasti kaivauksen
johtajia, makeita monttuja ja hienoja mestoja vuosittain, jotta kyllä ai-
hetta pitäisi riittämän. Mutta kun nuo foorumit on kamujen hallinnassa...

Olisiko hyvä sivugradun aihe jollekkin arkeologiaa lukevalle sosiologille
selvittää menestyneitten suomalaisten (nyky-) arkeologien taustat, ja
millä eväillä menestytään. (tälläinen tutkimus on tehty englannissa
vuosisadan alun arkeologeista. Piru kun en löydä kirjan tietoja tähän
hätään...)
Minulla olis jälleen hilseestä vedetty ennakkokäsitys, että hyvä julkaisia
tarvitsee hyvän viran tai muuten taloudellisesti turvatun aseman. ?
Ja muulla kielellä kuin suomeksi julkaiseva tarvitsee tosi hyvän kielitai-
don tai säkillisen ylimääräistä rahaa käännökseen ja mafian tuen...

Msg: #14. 15 Jan 89, 00:25:4
From: Timo Jussila To: Anne Vikkula

Vielä keskustelusta ja sen puutteesta.
Monet usein julkaisevat arkeologit ovat näkyvillä paikoilla virastossa tai
yliopistoissa. Onko aihetta seuraavaan "paranoiaan":

Heitä on vaikea arvostella, koska pelätään näiden "tappien" epäsuosiota,
jos menee runttaamaan heidän tekstejään tai huomauttamaan heidän (tieteel-
lisistä) tekemisistään. Epäsuosiosta seuraa mm. työn puute, parjaus ja
unohdus. Näin varsinkin uransa alussa olevilla arkeologeilla.

Tämä fennoarkeopsykologinen luulo olisi selvitettävä pohjamutiaan myöten!
Onko tuossa perää?

Raha ratkaisee. Rahaa saa työtä tekemällä. Työ on sidottu muutamaan mo-
nopoliin! Miten nämä saisi purettua. Pitäisikö Museovirasto hajoittaa ja
kenties yksityistää ?
On selvä asia, että työnantajaa on vaikea arvostella, varsinkin kun vaih-
toehtona on ServiSystems. Museoviraston organisaatio ja henkilöstöhallinto
pitäisi järjestää niin, että opilliset erimielisyydet eivät vaikuta! Vai
vaikuttavatko ne yleensäkään?
Mikä em. asioista on totta ja mikä tarua?

TJ

Msg: #15. 18 Jan 89, 11:08:3
From: Timo Jussila To: All

Olenko nakellut liian älyttömiä repliikkejä vai ovatko osuneet kohdalleen, kun ei vastalauseita esitetä? Suomen uljaille arkeologi-lullukoille voi heitellä ihan minkälaisia väitteitä tahansa ja täydestä menee. Ainakin julkisesti! Kahvipöydässä kyllä mutistaan kämmenen takana... Onko vikaa koulutuksessa? Vai "jatko kolulutuksessa"? Eikö löydy enää omaa ajatelukykyä..... Heti ollaan takalukossa (vai paniikissa), kun pitäs julkisesti kommentoida jotain... Ei sen kritiikin nyt niin ja huippu (teko-) älykästä tarvitse olla. :-/

TJ

Msg: #17. 19 Jan 89, 11:51:2
From: Tapio Seger To: Timo Jussila

Puuttumatta muihin asioihin viestissäsi totean vain, että epäilysi siitä, etteivät esim. kaivauksenjohtajat saisi juttujaan ulos, koska "kamut" (=lähinnä julkaisujen toimittajat vai?) olisivat tientukkona, on silkkaa puppua. Esim. Eddu on suorastaan pakottamassa julkaisemaan esim. FM:ssä. Kysy vaikka Tuijalta (W)! toivoo

TS

Msg: #18. 19 Jan 89, 12:40:0
From: Timo Jussila To: Tapio Seger

Hyvä! Kyllähän minä tuon väitteen humpuukukisi arvelinkin. Se oli kärjekäs 'keski-yön erikoinen'. Onpa minuakin, laiskimusta, patisteltu kamujen taholta kirjoittelemaan. Mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että samat nimet esiintyvät aina julkaisuissa ja uudet ovat harvinaisia. Kysymys olisi pitänyt kuulua: Miksi ei julkaista. Mitkä ovat julkaisun kirjoittamisen esteet ja edellytykset. Mikä tekee toisista ahkeria julkaisioita; taustatekijät?Eikö olisi syytä tutkia näitä kysymuksiä vakavasti, jos halutaan parannusta arkeologin nykytilaan. Samoin olisi syytä tutkia, että mitä erilaisia ryhmiä (onko?) on arkeologeissa, ja mitä he pitävät arkeologian nykytilasta (eli onko väite 'seisova vesi' tuulesta temmattu hokema) ja mitä pitäisi tehdä, mitkä asiat ovat pielessa....Eikö kuuluisi arkeologisen seuran tehtäviin... Ensin tutkitaan, siten toimitaan. Pelkkä puhe ja jaanailu ei johda mihinkään (luulisin).

PS: Voisiko joku A-seuran jäsen kertoilla tästä seurasta vähän yleisemminkin?

Msg: #19. 20 Jan 89, 12:32:0
From: Mika Lavento To: Timo Jussila

Timo, oletko tullut ajatelleeksi kuinka vähäinen arkeologien joukko maassamme loppujen lopuksi on, ja miten monet vielä tästäkin joukosta ovat opiskelijoita, jotka ovat toki tavallaan vankasti pätevöityneet käytännön töitä virastossa tehdessään, mutta joiden opillinen ja tieteellinen koulutus on jäänyt puolitiehen. Oma kysymyksensä tietenkin on se, vastaako esim. nykyinen arkeologian laitoksen opetus tarpeita, jotka tulevat esille käytännössä. Näen asian niin, että jotta voisi olla olemassa eden jonkinlainen julkaisuja suoltava kärki, tämä edellyttää myös runsasta taustajoukkoa, jonka keskeltä nuo huiput nousevat. Julkaisuilla on kynnys, olet varmaan sen huomannut. Yksi kynnyksistä on juuri esille ottamasi asia vieraalla kielellä kirjoittamisesta. Julkaiseminen vaikeutuu, mikäli on aina turvauduttava kääntäjiin.

Msg: #20. 20 Jan 89, 15:56:5
From: Anne Vikkula To: Timo Jussila

Ajatuksesi oli siis ilmeisesti, että tehtäisiin jonkunasteinen tutkimus arkeologipiireissä. Ihan hyvä ajatus. Arkeologinen seura tietysti voisi sen tehdä, mutta sihteerinä tiedän sen lankeavan heikoille harteilleni, joten en hirveästi kyllä ryhdy sitä ajamaan. Jollei sitten jostain löytyisi apua hommaan. Sitä kun on niin juupelisti tekemistä ( mm. niitä kirjoittamattomia juttuja, joita niin peräänkuulutetaan ), ettei mielellään haalisi vapaaehtoisesti lisää. Arkeologisesta seurasta voin kertoilla myöhemmin lisää.

Oletit, että ko. "tutkimus" kuuluisi nimenomaan arkeologiselle seuralle. On vaikea sanoa, kuuluuko se, mutta periaatteessa kaikki arkeologiaan liittyvä näyttää kuuluvan. Jäsenistössä on näkemyksiä niin laidasta laitaan, että vähän joka suuntaan on sohittu ( jopa suojeluun Rapola-liikkeen kautta ). Olisi tietysti hyvä jotenkin terävöittää linjaa. Se voi olla vaikeaa, kun joillekin on tärkeää suojelu, joillekin tutkimus ja joillekin popularisointi, ym. Arkeologinen seura kaipaisi kipeästi uutta ja aktiivista verta. Näillä resursseilla ei juuri edetä minnekään. Asiat junnaavat paikoillaan ja vanhoilla uomillaan. Voi meitä.... a.v.

Msg: #21. 22 Jan 89, 15:33:5
From: Tapio Seger To: Mika Lavento

Sinä, niinkuin Timokin, korostatte vieraalla kielellä (=lähinnä englanniksi) kirjoittamisen olevan paha kynnys julkaisemisessa. Enpä tiedä; itse olen kyllä kirjoittanut juttuni englanniksi, jolloin tarvitaan vain kielentarkistus, joka ei paljoa maksa. Ainakin Muinaismuistoyhdistyksen sarjoilla on kuitenkin riittävät käännösmäärärahat, joten ei ulkomaaksi julkaisemisen pitäisi niin vaikeaa olla. TS

Msg: #22. 22 Jan 89, 18:31:5
From: Timo Jussila To: Tapio Seger

Niin, aha. Aika outo ajatus ruveta kirjottamaan englanniksi, kun ei oo kirjoittanut suomeksikaan kuin nimeksi. Ehkäpä se ei niin vaikeata ole? Mites sinä? Koulupohjaltako lähdit muina mie eiku henkilöinä englanniksi kirjoittamaan. Kirjoitatko suoraan e:ksi, vai ensin suåmeksi? Entäpä tu FA V:n juttu? Paljonko maksoi tarkistus (noin), ja kuka maksoi? Ehkä voisit, jos viitsit, meitä kokemattomia a-logeja evästää messulla tai parilla tuosta julkaisemisprosessista noin teknisesti? Ehkäpä mahdolliset ennakkoluulot ja kirjoituskammot lieventyisivät faktatiedosta..

Msg: #23. 23 Jan 89, 11:23:2
From: Tapio Seger To: Timo Jussila

Koulupohjalta. Ahkera englanninkielisten kirjojen lukeminen ja kielen puhuminen aina tilaisuuden tullen auttaa. Ehdottomasti ja aina suoraan englanniksi. Se on paljon helpompaa kuin kääntäminen. Tarkastuksen hinnan (jota en tiedä) saisit selville J.-P. T:ltä.
Koeta muuten saada äijä liittymään boxiin - sillä on PS/2. Tarkastuksen maksoi arkeologinen seura jostain saamallaan avustuksella. Julkaisemisprosessi taas on teknisesti hyvin yksinkertainen. Ensin kirjoitetaan käsikirjoitus sulkakynällä, höyrykirjoituskoneella tai tietokoneella. Sitten viedään tai lähetetään se toimittajalle. Jos ensimmäinen ei huoli, kokeillaan toista. Kun ilmestyminen lähenee, lähettää toimittaja kirjoittajalle oikovedoksen, joka yleensä on täynnä painovirheitä ja pitää siksi tarkastaa hyvin huolellisesti. Jutun ilmestyttyä saadaan yleensä noin 50 eripainosta joita jaellaan ahkerasti ympäriinsä ja jotka vastaanottajat kiitollisina käyttävät takan tai kiukaan sytykkeenä.Siinä koko prosessi.

TS