Arkeologian tila: pelastuskaivaukset


Msg: #33. 26 Feb 89, 09:58:3
From: Anne Vikkula To: All

Nyt on taas meikä antanut korviensa kuulla eräiden nuorten toivojen suusta, että he kun eivät noita typeriä pelastuskaivauksia aio koskaan tehdä. Jotta taas kerran otan asian esiin. Pelastuskaivaukset ovat viime aikoina suhteellisesti vähentyneet. Tarkoitan nyt niillä nimenomaan niitä 15. pykälän nojalla tehtäviä kaivauksia. Määrällisesti eivät, koska työllistämiskaivausten lisääntyminen on tämän saanut aikaan. Joten koko pelastuskaivaukset ovat nyt synnyttämässä uuden ongelman, nimeltämainitsemattomien toivojen mainitseman.
Pelastuskaivaus on toisaalta helppo, jos siihen suhtautuu siten, että kaivetaan vaan alta pois se pläntti, johon tie tai muu tuho kohdistuu. Toisaalta se on äärimmäisen vaikea, jos aiotaan saada siitä irti tieteellisesti mahdollisimman paljon. Paljolla en tarkoita sitä, että saadaan suuri määrä löytöNUMEROITA, iso pino karttoja, laatikoittain dioja ja tuskallisia määriä huonoja valokuvia.

No joo.... Tarkoitan sitä, että kaivauksen kuluessa pystytään näkemään, mihin kysymyksiin kaivettava kohde saattaa antaa vastauksia ja sopeuttaa käytettävät menetelmät vastaamaan ongelmiin. Ja tämä on tehtävä nopeasti ja käytettä-vissä olevin resurssein. Joten nyt pääsenkin alussa mainitsemaani lausahdukseen. Mielestäni nimenomaan pelastuskaivausten johdon tulisi olla mahdollisimman kokenutta ja "oppinutta", ehdottomasti gradun tehnyttä väkeä. On lähestulkoon rikollista lähettää pelastuskaivauksella kaksi vuotta opiskellut ja kerran piirtäjänä toiminut "alokas".

Tätä on tapahtunut vuosikaudet, ja mielestäni juuri tästä on saanut alkunsa tarkkuusnipotus. Kun ei ole kokemusta eikä tietoa, yritetään korvata se tarkkuudella, jota sitten vielä opetetaan "alaisille" ja tarkkuusnipotus sen kuin kasvaa vähintään toiseen potenssiin per kaivauksenjohtajapolvi. Vähennettäköön kaivauksia siinä määrin, että opiskelijoille voidaan suoda riittävästi aikaa vuosittain itsensä valmiiksi saattaamiseen kohtuuajassa. Eli luovuttakoon työllistämiskaivauksista. Jäljelle jäävät pelastuskaivaukset ja tutkimushankkeisiin liittyvät kaivaukset. Ja kaivauksia johtamaan vain kokeneita valmiita ihmisiä. Jokohan tuli sohituksi....

vikkula

Msg: #34. 26 Feb 89, 18:53:0
From: Timo Jussila To: Anne Vikkula

Miten nyt pelastuskaivaukset eroavat muista kaivauksista??

Msg: #35. 26 Feb 89, 19:21:5
From: Tiina Tiikeri To: Anne Vikkula

Hyvä että virastossakin nuoret uhoavat! Nuorten uhoaminen ja "vanhusten" ärsyttäminen kuuluu elämään! Arkeologiassakin kaivataan SUSIA lammaslauman ympärille.

Msg: #36. 26 Feb 89, 21:02:3
From: Anne Vikkula To: Timo Jussila

Pelastuskaivaukset eroavat hyvin oleellisesti ns. tieteellisistä kaivauksista siksi, että kaivettavaa aluetta ei voi valita. Se juuri tekee merkittäväksi sen, että kaivamaan joutunut persoona on kokenut paitsi hyvin paljon erilaisia kohteita ja tilanteita myös sellaista tutkimustyötä, jossa hän on joutunut käyttämään sitä aineistoa, joka kentällä on tuotettu. Eli joutunut esim. käyttämään 100-200 kartan nippua tuhansine vaaituslukuineen ym. tietoineen, etsimään sieltä sitä oleellista, jota kaivauksen johtajakaan ei kentällä ole nähnyt. Ja on myös ehkä joutunut miettimään erilaisia tutkimuksellisia seikkoja tehdessään opinnäytettään. Samaa mieltä olen siitä, että tosi pätevä, tosi kokenut hukki vastaa useitakin kokemattomia maistereita. Harvemmin tällaista asetelmaa kuitenkaan on. Ja tavoittena tulisi olla, että kokemus hankitaan opiskeluaikana piirtäjänä, ja "vastuunalaiset" tehtävät olisivat vasta valmiin henkilön hommia. Useinhan joudutaan mm. päättämään siitä, voiko tutkimuksen lopettaa, vai onko syytä vielä nyhtää rahoittajalta lisää yhteiskunnan varoja tutkimukseen.

vikkula

Msg: #37. 27 Feb 89, 09:24:2
From: Anne Vikkula To: Tiina Tiikeri

Sen kun vaan. Kyllä ne otetaan vastaan. Mieluummin jos se ärsyttäminen on jollain lailla rakentavaa eikä pelkkää tyhjän jauhamista.

vikkula

Msg: #38. 28 Feb 89, 11:16:2
From: Timo Jussila To: Anne Vikkula

Kyllähän tutkimuskaivauksillakin on rajoitteita, ei niissäkään voi aina toimia mielensä mukaan mm. kaivauspaaikan valinnassa. Usein pel.kaivauksilla on hyvä mahdollisuus valita kaivauskohteet laajalta mj-alueelta. Eroa ei kait välttämättä ole aina näiden kaivaustyyppien välillä? Yhteistä on aina kuitenkin se, että mj tuhotaan! Siten voi kumpaankin kaivaukseen suhtautua yhtä vakavasti.

Msg: #39. 28 Feb 89, 12:04:0
From: Tapio Seger To: Tiina Tiikeri

Minusta tuo SUSI-vertaus kuulostaa vähän turhan mahtipontiselta. Parempi vertaus voisi olla KIRPPU - nekin ovat ärsyttäviä.

Msg: #40. 28 Feb 89, 15:18:0
From: Anne Vikkula To: Timo Jussila

Oletkos koskaan ollut kaivamassa kevyen liikenteen väylän alle jäävää plänttiä. Siinä ei ihmeemmin valita. Totta on, ettei pelastuskaivauksen ja ns. tieteellisen kaivauksen välillä voi vetää jyrkkää rajaa. Se on paljon kohteesta kiinni. Ja suurin osa on rajatapauksia. Se määrittely perustuukin siihen syyhyn, miksi ollaan kaivamassa. Ns. tieteellinen kaivaus lähtee siitä, että on ensin joki ongelma ja sitten valitaan sopiva kohde. Kohteesta tiedetään jo silloin jotain ja menetelmät voidaan pitkälle päättää etukäteen. Pelastuskohteesta taas ei kovin paljoa tiedetä. Hyvin helposti ainoaksi kysymykseksi jää se, onko paikalla jotain ja miten se saadaan kaivettua nopeasti pois. Hällä väliä, mitä siellä on. Ja jos jotain alkaa tulla, joudutaan menetelmät kehittelemään hätäisesti ja kohteeseen sopiviksi.

vikkula


(Toimittajan huomautus: tämä keskustelu jatkuu hieman toisesta näkökulmasta, aihepiirissä: Johtaminen museovirastossa).