Riihimäen Silmäkenevan saaren ja Sinivuokkoniemen arkeologiset kaivaukset 1998

Tavoitteet, henkilökunta ja kaivaustekniikka

Tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää muinaisen Silmäkejärven kehitys, sekä järven rantojen muinaisen asutuksen vaiheet. Perimmäinen kysymys (kuten arkeologiassa yleensäkin) on ‘wie es eigentlich gewesen’ eli ‘kuinka ennen elettiin, mitä tapahtui muinoin’. Riihimäen seudun esihistoriaa ei Penninmäen pienimuotoista kaivausta lukuunottamatta ole syvällisesti tätä ennen tutkittu. Penninmäen asuinpaikan ajoitus tiedetään. Se on tyypillisen kampakeramiikan aikainen (n. 4100-3700 eKr.). Tämä kulttuurivaihe tunnetaan hyvin, ehkä nuoremman rautakauden ohella parhaiten esihistoriamme eri vaiheista. Esihistoriallinen asuinpaikka kertoo myös sitä ympäröineen luonnon tilasta. Pyyntikulttuurin asuinpaikkoja voidaan käyttää erityisen hyvin vesistön pinnan vaihtelujen tutkimiseen, koska ne ovat lähes aina sijainneet aivan rantaviivan äärellä.

Tietomme Silmäkejärven vaiheista ovat vähäiset ja hypoteettiset. Sen rantojen asutushistoriasta voidaan todeta vain, että asutusta on ollut runsaastikin, ja ainakin sitä on ollut n. 6000 v sitten. Mutta mitä on tapahtunut koko 11500-1000 v. sitten aikavälillä?

Tämän kesän kaivaustutkimusten tarkoituksena on selvittää kahden asuinpaikan ajoitus, sekä saada jonkinlainen alustava käsitys siitä, kuinka intensiivistä, laajaa ja pysyväluonteista asutus on näillä paikoilla ollut. Silmäkenevan saaressa tehdään tutkimuksia laajalla alueella, ainakin kahdella eri korkeustasolla. Alueelle avataan useita pieniä koekaivausaloja. Nyt tutkittavalta alueelta tehtiin ensimmäiset vähäiset havainnot esihistoriallisesta asutuksesta vasta tänä keväänä, kun Jouko Rasimus havaitsi metsänlaikutusvaoissa kvartsi-iskoksia. Lähellä on useita aiemmin paikannettuja asuinpaikkoja.
Sinivuokkoniemen asuinpaikka poikkeaa merkittävästi ympäristöltään edellisestä ja se lienee myös alaltaan suppeampi. Asuinpaikka sijaitsee alemmalla korkeustasolla kuin Silmäkenevan saari (nro 16). Sinivuokkoniemestä on löydetty keramiikan murusia, joten se on 7000 vuotta nuorempi. Muuta siitä ei ennen tutkimusta tiedetä.
Myöhemmin tänä vuonna on tarkoitus kairata suosta näytteitä joiden avulla voidaan pureutua tarkemmin suon ja järven kehitykseen. Radiohiiliajoitukset asuinpaikoilta ja suonäytteistä antanevat eksakteja vastauksia joihinkin ikäkysymyksiin.
Luultavaa ja toivottavaa on, että nyt tehtävät tutkimukset herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Tutkimusta pyritään jatkamaan tämän kesän ‘pilottitutkimusten’ perusteella seuraavina vuosina.

Henkilökunta

Tutkimuksia johtaa arkeologi FT Heikki Matiskainen Riihimäen kaupunginmuseosta apunaan arkeologi Timo Jussila Mikroliitti Oy:stä. Kaivajina on 11 Riihimäkeläistä koululaista, sekä pari vapaaehtoista ‘kokenutta’ arkeologian harrastajaa. Kaivauksen kustantaa Riihimäen kaupunki.
HeikkiTimo

Kaivaustekniikka

Kaivausalueilta poistetaan turve rullina. Sen jälkeen kaivetaan mineraalimaa noin viiden sentin kerroksina. Kerroksen alta paljastuva pinta kaivetaan tasaiseksi ja "siistiksi" tasoksi, josta dokumentoidaan piirtämällä ja valokuvaamalla maan värierot (ns. likamaat ym.) ja mahdolliset esiin tulevat rakenteet, kuten liesikiveykset, paalunjäljet jne. Alueelle on luotu kartoitusta ja dokumentointia varten oma suorakulmainen senttimetrikoordinaatisto.

Esiin tulevat löydöt (joita ovat tyypillisesti tämän kaltaisilla paikoilla saviastian palat, kvartsi-iskokset, rikkoontuneet kivityökalujen jäänteet, sekä palanut luu; eli kivikautinen "jäte"), otetaan talteen senttimetrikoordinaatistossa, eli löytöpaikan koordinaatit merkitään jokaiseen löytöön sentin tarkkuudella kaivauskerroksittain. Löytöjen levinnän perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä asumuksesta ja asuinpaikan toiminnoista.

Kaivauksen jälkeen paikka entistetään, jolloin maat kannetaan takaisin ja turpeet rullataan paikoilleen.

Kaivajan työkalut: rikkalapio, lasta eli pelkka ja oksasakset eli "juurisakset".


Kaivauksen valikkosivulle

Mikroliitti Oy