Mikroliitti Oy, 26.12.1997
Taso-. ja profiilikarttojen merkkien selitykset


Karttoihin on pyritty kuvaamaan kaivaustaso "sellaisena kuin se näkyy" piirtäjälle. Karttoihin on tulkittu (korostaen) maaperän väri- ja lajierot tietyllä (karkealla) sävyasteikolla. Kulttuurimaat ovat epämääräisiä, kohdekohtaisia luokituksia epäluontaisesti (ihmisperäisesti) värjääntyneistä mineraalimaista, joista käytetään usein nimityksiä "likamaa",sekä " hiili- ja nokimaa". On huomattava, että asutuksen jälkeiset luonnolliset maannostumisprosessit vaikuttavat kulttuurimaiden ilmiasuun ja ne voivat jopa hävittää silmin näkyvät merkit ihmisen vaikutuksesta. Syvemmällä, maannostumisprosessien ulottumattomissa, kulttuurimaat ovat usein helposti erotettavia ja tulkittavia. Kyseessä on siis tulkinta, johon vaikuttaa piirtäjän kokemus, sekä olosuhteet karttaa piirrettäessä. Värierot eivät useinkaan ole todellisuudessa selvärajaisa, vaan vaihettuvia. Dokumentoitujen värisävjen määrä on todellista huomattavasti suppeampi.
Itse värisävyyn vaikuttaa tietenkin alkuperäinen maaperä, sen mineraalikoostumus, sekä ihmisperäisen värjäävän aineksen laatu ja määrä. Häiriintynyt maa (esim. kaivettu tai siirrretty) saattaa erottua häiriintymättömästä maasta (=koskematon maa) värierona, vaikka mitään ylimääräistä värjäävää ainesta ei maahan olisi tullutkaan. Maan kosteuserot (eli siihen vaikuttavat tekijät kuten mm. humuspitoisuus) näkyvät usein kaivaustasossa värierona. Arkeologien tasokartoissaan käyttämiin maaperänimityksiin ei siis pidä suhtautua "geologisen tiukkapipoisesti". Maaperän tekstuuria tutkimalla (mikroskooppisesti) ja dokumentoimalla voidaan saada hyödyllistä tietoa maankäytöstä. Asuinpaikan maaperässä on usein voimakkkaita kemiallisia eroja, verrattuna luontaiseen maahan. Näistä on yleisimmin tutkittu fosfori, joka fossiilisena säilyy maaperässä hyvin. (ks. artikkeli fosforianalyysistä).
Valokuvat, sekä maaperänäytteet täydentävät karttoja.

Toinen, Suomessa harvemmin käytetty, dokumentointimenetelmä on piirtää kentällä tasosta ja profiiista värillinen ja runsasävyinen näköiskuva , jossa tulkinta kentällä on huomattavasti vähäisempää kuin maassamme yleisesti käytetyssä voimakkaasti tulkitussa “viivapiirrosmenetelmässä. Kummallakin menetelmällä on omat hyvät ja huonot puolensa.


kaivausraportin etusivulle