Juankosken Akonpohjan varhaiskivikautisen asuinpaikan radiohiiliajoitus: 8400 eKr.

Viime kesäkuussa tutkitulta Juankosken Akonpohjan varhaiskivikautiselta asuinpaikalta otetun näytteen radiohiiliajoitus on vahvistanut paikan yhdeksi Suomen vanhimmista kivikautisista asuinpaikoista: n. 8400 eKr.

Ajoitus tehtiin asuinpaikalta löydetystä palaneesta hirven luusta. Ajoituksen suoritti Helsingin Yliopiston ajoituslaboratorio.

Tarkka ¹⁴C (eli ns. radiohiili) -ajoitus kalenterivuosiksi kalibroituna on:

94% todennäköisyydellä ajoitus osuu aikavälille 8610 - 8270 eKr, josta mediaani on 8400 eKr., jota yksinkertaistettuna voi pitää ”kaikkein todennäköisimpänä” ajoituksena.

Akonpohjan ajoitus on nyt Suomen neljänneksi vanhin kivikautisen asuinpaikan ajoitus. Vanhempia kivikautisten asuinpaikkojen ajoituksia on saatu Orimattilan Myllykoskelta n. 8800 eKr. (Lahden Museo), Enosta Pohjois-Karjalasta n. 8700 eKr (tutkija Petro Pesonen, Museovirasto) Imatran ja Joutsenon Kuurmanpohjasta n. 8600 eKr. (Mikroliitti Oy). Myös Karjalan kannakselta Venäjän puolelta on saatu pari em. ikäluokkaan sijoittuvaa ajoitusta.

Useimmat muut Akonpohjan ikäluokan tai sitä hieman vanhemmat ajoitukset on siis saatu eteläisimmästä Suomesta, Salpausselkien eteläpuolelta. Salpausselän tuntumassa Enossa sijaitseva asuinpaikka (mistä jää on sulanut muutama sata vuotta aiemmin kuin Juankoskella), sekä Akonpohjan asuinpaikka ovat siten tällä hetkellä vanhimmat tunnetut ns. järvi-Suomen kivikautiset asuinpaikat ja ne edustavat alueen vanhinta jääkauden jälkeistä pioneeriasutusta. Akonpohja on nyt Savon vanhin asuinpaikka. Enon asuinpaikkaa ei ole tutkittu tarkemmin. Akonpohjan kaivauksella saatu löytömateriaali viittaa yhteyksiin Baltiaan ja/tai luoteisvenäjälle. Uusi ajoitus siirtää varhaiskivikautista, paleoliittisen Svidryn kulttuurin perillisen, Pullin kulttuurin esinetradition levinneisyyttä kerralla satoja kilometrejä pohjoiseen. Varhaisimman, Baltiasta ja Luoteis-Venäjältä peräisin olevan asutuksen leviäminen etelästä pohjoiseen on ollut aiemmin arvioitua nopeampaa. Tuore Enon löytö kuten myös Akonpohjakin, antaa mahdollisuuden pohtia myös kaakkoista asutusreittiä – em. paleoliittisperäisen teknokulttuurin itäisen haaran, ns. Veretyen kulttuurin piiristä, Äänisen kaakoispuolelta Kargopolin alueelta.

Asuinpaikalta saatu löytömateriaali on laadultaan merkittävää ja se kertoo asukkaiden työkalujenteon traditiosta ja yhteyksistä. Kymmenen neliömetrin laajuiselta kaivauksella saatiin talteen runsas kvartsiesinemateriaali, sekä runsaasti eri työstövaiheessa olevia kvartsiesineen teelmiä ja raaka-ainekappaleita (ns. ytimiä) ja työstöjätettä (iskoksia). Alustavan tarkastelun perusteella kvartsin työstötekniikkana on käytetty piiesineiden työstön traditiota – paikallisen materiaalin käyttöön ei ole vielä kehittynyt omaa tekniikkaa ja traditiota. Vähäisten piilöytöjen joukossa on kaksi mikroliittiterää. Runsasta löytömateriaalia analysoidaan ja tutkitaan tarkemmin tulevan talven aikana.

Ajoitus vastaa tarkoin Matti Saarniston v. 1970 laatimaa Saimaan alueen rannansiirtymiskronologiaa. Asuinpaikka sijaitsee muinaisen rantatörmän päällä, jonka laki on 112 m mpy ja juuri n. 108 m mpy.

Tutkimusta on rahoittanut pääosin Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto, sekä lisäksi Juankosken kaupunki ja Mikroliitti Oy. Tutkimuksen suoritti arkeologityöryhmä: Aivar Kriiska, Timo Jussila, Tapani Rostedt ja Jouko Aroalho. Luumateriaalin on analysoinut osteologi Kati Salo. Akonpohjan kivikautisen asuinpaikan tutkimuksia on tarkoitus jatkaa ensi kesänä.

Akonpohjan asuinpaikkaa kaivetaan kesäkuun alussa 2004.

Piistä tehty mikroliittiterä, kantaosa kuvaajaa kohti. Alla millimetriasteikko..

Akonpohjan kvartsilöytöjä. Alhaalta ylös: alasinkivi, isketty raaka-aine kimpale, ytimiä, esineitä ja iskoksia.

Tuusniemen Likolammen kivikautisen asuinpaikan radiohiiliajoitus

Akonpohjan tutkimuksen yhteydessä tutkittiin myös Tuusniemen Tuusjärvellä olevaa Likolammen asuinpaikkaa, jota pidettiin rannansiirtymisajoituksen perusteella saman ikäisenä kuin Akonpohjan asuinpaikka. Radiohiilianalyysi asuinpaikalta löydetystä hirven luusta antoi kuitenkin tulokseksi: 6300 eKr.

Ajoitustulos oli yllättävä. Tarkkaan tunnetun Saimaan vesistöalueen rannansiirtymiskronologian mukaan lähin vesi (muinainen Saimaa) on tuolloin sijainnut n. 300 m päässä, näkymättömissä ja 25 m alemmalla korkeustasolla. Alueen maisema ja vesistö on tuolloin ollut jokseenkin nykyisen kaltainen. Asuinpaikka on selkeästi ns. kuivan maan paikka, joka ei ole millään lailla liitettävissä rantaan. Paikka on suppea-alaienen. Koekuopituksen perusteella löytöalue on n. 10 x 10 m laajuinen. Kulttuurikerros on kuitenkin varsin paksu.

Ajoitustulos avaa uuden tutkimushaaran. Kyseessä on tietämäni mukaan ensimmäinen kivikautinen pyyntikulttuurin asuinpaikka, joka ei ole rantasidonnainen eikä vuoren laella sijaitseva ns. ”näköalapaikka” (kuten Hollolan Kapatuosianmäki ja Saarijärven Hahlavuori). Kivikautiset asuinpaikat (poisluettuna eteläisimmän Suomen kivikauden lopulle ajoittuvat nuorakeraamisen kulttuurin asuinpaikat, sekä kivikauden lopun alkavaan maanviljelykseen liittyvät paikat) ovat sijainneet aina aivan rantaviivalla ja poikkeavatkin paikat kuitenkin aivan rannan tuntumassa. Likolammen asuinpaikka on siis ikäluokassaan täysin odottamattomasti sijoittunut. Onko kyseessä jokin erityinen pyyntipaikka, vaiko aiemmin tuntematon kivikautinen ”alakulttuuri”. Likolammen asuinpaikka on joka tapauksessa uudentyyppinen muinaisjäännös. Aivan viime vuosina on myös Virosta löydetty saman ikäluokan paikkoja, jotka sijaitsevat poikkeavasti suhteellisen kaukana vesistöistä.

Likolammen asuinpaikka kuvattuna etelään, harjanteen laen eteläpäässä..

Likolammen asuinpaikka on kosteasta kankaasta kohoavalla harjanteella kuvan taustalla, missä on harva siemenpuumännikkö..

Kaavin Mustalahden kivikautisen asuinpaikan radiohiiliajoitus

Akonpohjan tutkimuksen yhteydessä tutkittiin myös Kaavin Rauvanlahdella olevaa Mustalahden kivikautista asuinpaikkaa, jota kaivettiin vain puolen neliön alalta, sen verran että saatiin riittävästi esiin palanutta luuta ajoituista varten. Mustalahden asuinpaikkaa pidettiin Juojärven-Rikkaveden rannansiirtymiskronologian hahmotelman perusteella saman ikäisenä kuin Akonpohjan asuinpaikka. Radiohiilianalyysi asuinpaikalta löydetystä hirven luusta antoi kuitenkin tulokseksi: 5900 eKr.

Ajoitus ei ollut enää yllätys, koska aiemmin tänä syksynä suoritetussa Tuusniemen Ritoniemen muinaisjäännösinventoinnissa saatiin tuloksia, jotka viittasivat Juojärven-Rikkaveden rannansiirtymiskronologian ”betaversion” olevan osin virheellinen. Nyt saadun ajoituksen avulla voidaan korjata em. vesistön rannansiirtymiskronologia luotettavaksi ajoitusmenetelmäksi.

Mustalahden asuinpaikkamaastoa.

Timo Jussila

arkeologityöryhmän vetäjä.

s-posti: mikroliitti@mikroliitti.fi