| Alue | Juankosken kaupungin Pieni Vehkalahden ja Iso Vehkalahden rantaosayleiskaava-alue. |
| Tarkoitus | Esihistoriallisten muinaisjäännösten paikantaminen kaava-alueelta, jotta ne voidaan ottaa huomioon kaavaa laadittaessa ja maankäyttöä suunniteltaessa. Muinaisjäännösten saaminen suojelun piiriin, jotta ne eivät tutkimatta tuhoutuisi. Materiaalin kerääminen Museoviraston ja Ympäristökeskuksen lausuntoa varten. |
| Tavoite | Mahdollisimman monen uuden muinaisjäännösten paikantaminen alueelta. Pääpaino ehjien ja suojeluarvoa omaavien aiemmin tuntemattomien kohteiden paikantamisessa, rannan läheisyydestä. |
| Työaika | Kenttätyöaika: 7.9. - 9.9.2000 aikana 3 työpv. ja 25-26.10. 1.5 työpv |
| Kustantaja | Juankosken kunta |
| Kustannukset | Verottomat kustannukset 9000 mk |
| Tekijä | Mikroliitti Oy, Timo Jussila |
| Tulokset | Neljä uutta muinaisjäännöskohdetta, kaikki pelloista. |
Alueen kuvaus
Eshistorialliset pyyntikulttuurin asuinpaikat ovat poikkeuksetta sijainneet veden ääressä, aivan rantaviivan tuntumassa. Saimaan vesistön vedentaso on muuttunut aikojen kuluessa. Tutkimusalueella on korkein Muinais-Saimaan ranta n. 99 m korkeudella (Vehkalahdet ovat nyt on nyt n. 86,5 m korkeudella), 6800-6400 vuotta sitten. Tältä tasolta vesi on laskenut kivikauden lopulla pronssikaudelle tultaessa nykyisen veden tason tuntumaan. Pyyntikulttuurin muinaisjäännöksiä voi siis löytää aivan nykyiseltä rantaviivalta n. 100 m korkeustasolle asti.
Asuinpaikan sijoittumiseen vaikuttavat merkittävimmät tekijä ovat vesistöt eli kulkuyhteydet, rannan topografia ja maaperä. Esihistoriallinen ihminen on pyrkinyt, aina kun se on mahdollista, sijoittamaan asumuksensa vähäkiviselle tasaiselle ja mielellään hiekkapitoiselle maalle.
Alueen maaperä on pääosin kivistä hienoaineksista moreenia. Osa rannoista on topografialtaan jyrkkää ja siten jo kartalta katsottuna soveltumattonta esihistorialliselle asuinpaikalle. Topografian puolesta alueella on myös kohtalaisen potentiaalisia asuinpaikkamaastoa, joskin maaperä näillä alueilla ei ole erityisen lupaava. Moreenialaueilla voi kuitenkin olla rannan tuntumassa virtausten kerrostamia hiekkaisempia maastonkohtia, joita ei maaperäkartalle ole merkitty. Tämän takia oli syytä kävellä läpi topografialtaan kelvollisia rantakaistoja.
Osa ranta-alueista oli vaikeakulkuista pusikkoa tai näreikköjä, joissa ei ollut tarkoituksenmukaista kulkea, niiden topografian kelvollisuudesta huolimatta. Havaintojen teko tälläisillä aluilla on sattumanvaraista ja vaikeaa. Piha-alueet jätettiin paria poikkeusta lukuunottamatta tarkastamatta. Kosteat maat erottuvat ja kaukaa kasvillisuutensa perusteella. Näillä alueilla en kulkenut.
Alueen halki kulkee harjumuodostuma, jossa maaperä on lajittunutta hiekkaa tai hietaa. Tutkimusalueen toinen ennestään tunnettu löytöpaikka sijoittuu tälle harjulle (nro 24, ns. Sotamiehenpelto Iso-Vehkalahden itärannalla). Onkin todennäköistä, että alueen esihistoriallinen asutus on keskittynyt järviä erottavalle harjulle ja sen hiekkaisille ja hietaisille liepeille. Nyt suoritetun inventoinnin perusteella voidaan todeta, että esihistorialliselle ihmiselle ei liene ollut tarpeellista asuttaa alueen "kehnompia" rantoja, kun "hyvääkin" rantaa on lähialueella yllin kyllin. Harjualue on nyt suurimmilta osin peltona ja pihoina. Paikalla ollessani syyskuun alussa, olivat pellot kyntämättöminä "oljella". Havaintojen teko tälläiseltä pellolta on hyvin vaikeaa. Kynnetystä pellosta näkee sen sijaan "yhdellä vilkaisulla" siinä mahdollisesti olevan muinaisjäännöksen (kunhan kohdalle osuu). Tämän vuoksi osa kenttätyöstä tehtiin lokakuun lopulla, jolloin pääosa pelloista oli varmasti kynnettyinä.
Peltoalueilla näkee kaukkaa maaperän laadun, jolloin voi suoraan keskittyä "parempien" paikkojen tarkempaan tutkimiseen. Haittapuolena pelloissa on se, että muinaisrannat - rantatörmät- ovat usein hävinneet näkyvistä. Peltokävely tuottikin tulosta. Alueelta löytyi neljästä maastonkohdasta merkkejä kivikautisesta asuinpaikasta. Uudet kohteet ovat Juankoski 15 - 18. Juankoski 15 Sorvalampi on näistä selvin ja täysin kiistaton. Muut uudet asuinpaikkakohteet ovat osin tuhoutuneita tai löytöjen vähäisyyden takia epämääräisempiä. Mielestäni näiden asuinpaikkojen suojeluarvo ei ole järin suuri, mutta ilman tarkempia tutkimuksia niitä ei ole syytä antaa hävittää.
Espoossa 31.10.2000