Timo Jussila

KAUPALLINEN arkeologia SUOMESSA

Esitelmä pidetty arkeologisessa konfrensissa Trondheimissa v. 1999 (englanniksi käännettynä ja hieman lyhennettynä), sekä arkeologian päivällä Turussa keväällä v.. 2000.

Key words: market economy, commercial archaeology, organization of arcahelogical branch in society, pluralism, antimonopolism.

Abstarct

Arkeologialla on yhteiskunnassa kysyntää, sekä julkista että yksityistä. Suuri osa kysynnästä johtuu laista, osa muista syistä. Kaupallinen arkeologia on siten täysin mahdollista. Markkinatalousyhteiskunnassa työnjako viranomaisten, yliopistojen ja yksityisen sektorin välillä on selvä: viranomainen määrää säännöt ja valvoo niiden noudattamista, yliopistot tutkivat ja kouluttavat, yksityinen sektori tekee työt. Kaikilla aloilla on todettu monopolien kalleus ja tuhoisuus alan kehitykselle. Tämä pätee myös arkeologiseen toimintaan. Arkeologian menestymisen edellytytys on että se pysyy myös organisaationsa kehityksessä muun yhteiskunnan tasalla. Viranomainen ei länsimaisessa yhteiskunnassa yleensä voi olla samalla alansa määrävässä markkina-asemassa. Suurin osa yhteiskunnassa tehtävästä arkeologisesta työstä voidaan hoitaa tehokkaasti ja taloudellisesti yksityisten yritysten voimin. Arkeologisten toimijoiden, erityisesti yksityisten yritysten määrä yhteiskunnassa parantaa arkeologian asemaa merkittävästi monin eri tavoin.

Kirjoittaja on hankkinut elantonsa yli 10 vuoden ajan perustamassaan osakeyhtiössä, jonka päätoimialana on arkeologia. Yrityksen elinkelpoisuus perustuu jatkuvaan työ- ja tutkimusmenetelmien kehittämiseen valituilla painopistealoilla. Näitä ovat muinaisjäännösten inventoinnit - uusien muinaisjäännösten etsiminen - . Siihen liittyvänä on hankittu vankka asiantuntemus muinaisen maiseman- ja luonnonhistorian tutkimisessa, erityisesti maan kohoamisesta johtuvan rannansiirtymisen tutkimuksessa. Muita erityisaloja ovat fosfori- ja makrofossiilianalyysit, sekä opas- ja informaatiotaulut. Arkeologian ohella toinen toimiala yrityksellä atk, erityisesti tietokantaohjelmointi. Yrityksen toimintaan voi perehtyä tarkemmin internetissä: www.mikroliitti.fi.

Esittely

Työskentelen päätoimisesti v. 1988 perustamassani Mikroliitti Oy:ssä (kaupparekisteriin on merkitty myös englanninkielinen nimi: Microlith ltd). Yhtiön päätoimialana on arkeologia ja sivutoimialana tietokoneohjelmointi ja konsultointi. Yhtiöllä on kaksi omistajaa. Toinen omistajista työskentelee päätoimisesti muualla kun taas itse olen yhtiön ainoa päätoiminen ja ympärivuotinen työntekijä. Työntekijöitä, arkeologeja, on palkattu vuosittain määräaikaisiin tutkimustehtäviin.

Arkeologiaan erikoistuneen osakeyhtiön perustaminen v. 1988 ei ollut ideologinen valinta. Perustin yhtiön voidakseni elättää itseni ja perheeni haluamallani ja koulutukseni mukaisella työllä, tuolloin vallinneessa tilanteessa jossa säännöllinen työsuhde ja työaika valtion laitosten alaisena oli osoittautunut vaikeaksi, pääosin omista perhesyistä johtuen. Olin tilanteessa jossa oli valittavana uran vaihto tai omatoiminen työpaikan luonti ja siihen liittyvän riskin otto.

Yhtiön kirjoittamaton tarkoitus oli ja on edelleenkin antaa yhtiön pääomistajalle elanto työllä josta hän pitää. Olen ensi sijaisesti arkeologi, en bisnesmies. En voi antaa hyviä neuvoja tavoista joilla arkeologialla voi vaurastua. En voi esittää kaupallisesti loistavia tuloksia, enkä liioin voi olla esimerkkinä hyvästä liikkeenjohdosta.

Taloudelliselta ja liiketoiminnalliselta kannalta ei ole hyväksi, että yhtiön pääomistajana ja johdossa on “intohimoinen“ arkeologi, joka haluaa itse työskennellä maastossa arkeologisissa tehtävissä. Tällöin tulee otettua vastaan tehtäviä, joiden taloudellinen tulos yhtiölle on surkea, mutta jotka ovat työn tekijän kannalta niin mielenkiintoisia ja mukavia, että ne halutaan tehdä lähes “hinnalla millä hyvänsä“.

Tämä taustastani tällä erää. kerron enemmän yhtiöni nykyisestä toiminnasta esitelmän lopussa.

Niin sanotussa kaupallisessa arkeologiassa on ensi sijaisesti kyse arkologisen työn organisaatiosta; työn ja vallan jaosta yhteiskunnassa.

Esittelen suomalaisen yhteiskunnan perinteisen - ja vallitsevan - arkeologisten töiden valtiokeskeisen organisoinnin ja sille vaihtoehtoisen toimintamallin, jossa ns. kaupallisella arkeologialla on merkittävä segmentti. Vertailen näitä kahta organisaatiomallia sekä arkeologian ja arkeologien että arkeologiaa käyttävien asiakkaiden ja muun yhteiskunnan näkökannalta.

(En tunne tarkoin arkeologisen kentän tämän hetkistä organisaatiota ja arkeologien yhteiskunnallisen sivistyksen tasoa muissa pohjoismaissa, joten nyt esittelemäni asiat saattavat olla muiden kuin suomalaisten kannalta epärelevantteja, ehkä jopa itsestäänselvyyksiä.)

Lopuksi kerron miten yksityistä kaupallista arkeologiaa on tähän asti Suomessa ylläpidetty esittelemällä Mikroliitti Oy:n aikaansaannoksia ja toimintaa.

Arkeologisten suoritusten organisaatio Suomessa

Arkeologiset työt on Suomessa tehty perinteisesti julkisten organisaatioiden toimesta, pääosin valtion viranomaistyönä. Arkeologisia töitä tehdään kolmesta syystä: 1) pakosta muinaismuistolain edellyttämänä ja 2) vapaaehtoisesti uteliaisuudesta ja tutkimuksellisista tarpeista johtuen, 3) “vapaaehtoisesti“ ei arkeologisista, muista hyötyä tavoittelevista syistä johtuen, kuten matkailun edistämiseksi, työllistämissyistä jne.

Arkeologisten töiden kysyntä aiheutuu pääosin muinaismuistolaista. Muissa tapauksissa kysyntä on tavalla tai toisella itse luotua, rahoittajalle markkinoitua työtä. Muinaismuistolain noudattamista valvoo ja lakia soveltaa valtion viranomainen, Museovirasto, joka määrittelee milloin arkeologinen työ on pakollinen ja missä laajuudessa se on kulloinkin tehtävä. Arkeologialla on siis kysyntää ja kaupallinen arkeologia on siten mahdollista.

Valtaosa Suomen arkeologisista töistä tehdään Museoviraston toimesta. Yliopistoilla on omat hankkeensa. Maakuntamuseot tekevät jonkin verran omaa tutkimustyötä, sekä Museoviraston niille delegoimia töitä.

Suomen nykyinen arkeologinen organisaatio on “pseudokaupallinen“ / "näennäiskaupallinen". Alalla on vain yksi merkittävä toimija, joka käytännössä on monopoliasemassa. Tämä organisaatio - Museovirasto - toimeenpanee tutkimukset ja määrää samalla koko alan toiminnan säännöt. Museoviraston toiminta on yhä enemmän kaupallistumassa, kun vallitsevan trendin mukaisesti edellytetään sen yhä suuremmassa määrin itse rahoittavan itsensä tulosvastuullisuusesti (profit responsibility).

Valtaosa Museoviraston arkeologisen osaston (ja alueellisten museoiden) suorittamista arkeologisista töistä on tehty ja tehdään tilapäisesti kyseistä työtä varten palkatulla määräaikaisella työvoimalla. Käytännössä useimmat suomalaiset arkeologit toimivat kaupalliselta pohjalta, toimimalla arkeologisen osaston free-lancereina, ts. villeinä henkilöyrityksinä, myymällä työpanoksensa vuosittain ja yhteen tehtävään kerrallaan, tehtävään jonka Museovirasto on ostanut joko valtiolta tai muulta kolmannelta osapuolelta.

Tilanne on markkinataloudellisesti epäterve koska arkeologien työpanoksen ostajia on vähän. Alalla on yksi määräävässä asemassa oleva kaupallinen toimija. Käytännössä Museovirasto haalii itselleen lähes kaiken markkinoilla olevan kysynnän. Sen sijaan että viranomainen normaalisti kilpailuttaisi työt se pyrkiikin tekemään kaiken itse. Kysymys on perinteestä, josta näyttää olevan vaikea irrottautua. Osaksi kysymys on vallasta ja vallankäytöstä. Kenties tiedostamattomasti halutaan säilyttää jakamaton valta arkeologiseen työhön sen kaikissa vaiheissa ja yksityiskohdissa, työn hinnoittelu mukaanlukien.

Monopolismi suomessa

Minkä seuraavassa totean monopolin olemuksesta, ei sellaisenaan ja kaikilta osin ole vallitsevana suomen arkeologiassa. Lakeja ja organisaatioita uusittaessa on kuitenkin syytä pitää mielessä monopolisimin vaarat ja siksi niistä on syytä aina tilaisuuden tullen muistuttaa.

Valtion monopoliin perustuva organisaatio ei ole tehokas, eikä se vastaa nykyaikaisen yhteiskunnan toimintaa. Monopoli jollakin alalla väistämättä rappeuttaa kyseisen alan täysin riippumatta Monopolin johdon ja henkilökunnan hyvistä pyrkimyksistä ja ammattitaidosta. Uusien ajatusten ja menetelmien kehittäminen ei ole monopolistisessa organisaatiossa välttämätöntä ja mikä ei ole välttämätöntä jää helposti tekemättä tai tehdään huonosti.

Jos alalla on käytännössä vain yksi merkittävä työnantaja on alalla taipumus keskinkertaistua! Ellei kilpailua ei ole, ajaudutaan väistämättä tilanteeseen jossa työntekijän ammattitaito ja motivaatio eivät ole ratkaisevia tekijöitä organisaation olemassaololle. Tällöin organisaatio muodostuu hiljalleen itsetarkoitukseksi ja sen alkuperäinen tehtävä hämärtyy. Alan työntekijällä ei ole omalla alallaan uravaihtoehtoja. Jos henkilökemia ei sovi yhteen monopolin johdon kanssa, on parhaimmallakin työntekijällä edessä uran tai maan vaihto. Monopoli johtaa aina väistämättä rahan ja lahjakkuuden tuhlaamiseen.

Monopoli heijastuu myös alan koulutukseen. Millainen on opiskelijan motivaatio ja tietotaidon kehittäminen kun ainoana uravaihtoehtona on organosaatio, joka ei välttämättä ole kiinnostunut hyvistä arvosanoista ja lahjakkuudesta? Monopolilla on taipumus latistaa innostus ja innovaatiot.

Monopolin ei tarvitse markkinoida itseään. Varsinkin jos monopoli on suurimmaksi osaksi valtion ylläpitämä. Monopolistinen tai julkisin varoin rahoitettu ala ei kasva eikä kehity, koska mitään pakottavaa tarvetta siihen ei ole.

Historiasta ja nykyajastakin löytyy ehtymättömästi esimerkkejä monopolien kalleudesta ja tuhoisuudesta. Arkeologia ei ole tässä asiassa mikään erityistapaus.

Vaihtoehtoinen organisaatio

Markkinatalousyhteiskunnan toiminta jakaantuu pääpiirteittäin seuraavasti:

- Viranomainen säätää ja valvoo.

- Yliopistot kouluttavat ja tutkivat (tekevät perustutkimusta).

- Yksityiset yritykset tekevät työn

Arkeologiassa tämä tarkoittaa kaupallisen toiminnan laajentamista ja monipuolistamista. Tässä mallissa Museoviraston arkeologinen osasto keskittyy päätehtäväänsä, muinaisjäännösten suojeluun. Toisena tehtävänä on alan toimijoiden valvominen. Keskusarkistot ja kokoelmien hoitokin voidaan yksityistää. Kaikki muut toiminnot on leikattava tarpeettomina pois. Ne voidaan tehdä muualla tehokkaammin ja edullisemmin.

Museovirasto luo säännöt ja valvoo, että niitä noudatetaan. Museovirasto kilpailuttaa kaikki valtion varoilla tehtävät arkeologiset tutkimukset, aivan kuten muillakin yhteiskunnan aloilla toimitaan. Omilla rahoillaan tutkimuksen kustantavat tahot valitsevat työn suorittajan itse, lisensoitujen arkeologifirmojen joukosta. Museovirasto ei tulisi tehdä itse mitään kenttä- eikä tutkimustöitä.

Museovirasto myöntää tutkimusluvat (kenties vuodeksi kerrallaan) ja voi siten kontrolloida arkeologisten töiden tasoa ja sitä että työt tulevat sääntöjen mukaan asianmukaisesti loppuun suoritetuiksi. Yritys ei voi laiminlyödä dokumentointia ja tinkiä työn laadusta, koska tällöin sen lisenssi voidaan evätä.

Yritysten runsaus edistää myös muinaisjäännösten suojelua, koska on yritysten etu ja elinehto, että muinaisjäännöksiä ei tutkimatta tuhota. Muinaisjäännösten valvonnan määrä moninkertaistuu.

Kun arkeologisia yrityksiä on useita on niiden pakko jatkuvasti kehittää taitojaan ja erikoistua. Kilpailussa menestyminen edellyttää jatkuvaa tutkimus ja kehitystyötä. Menestyvän yrityksen on pysyttävä ajan tasalla menetelmien kehityksessä. Yrityksen on siis oltava yhteistyössä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa.

Arkeologian ammattitaito ja arvostus kasvavat. Yrityksen on menestyäkseen ehdoton pakko palkata parhaita saatavilla olevia työntekijöitä. Luonnollinen valinta karsii alalta keskinkertaisuudet. Opiskelijat tietävät, että jos he haluavat päästä jonkun menestyneen arkeologisen yrityksen palvelukseen, heidän on opiskeltava lujasti, erkoistuttava ja hankittava hyvät arvosanat.

Hyvä arkeologi voi valita työpaikkansa monista vaihtoehdoista. Jos hänen työtapaansa ja taitoja ei jossakin arvosteta, niin toisessa firmassa ne saattavat olla kysyttyjä. Hän voi koska tahansa perustaa oman yrityksen, omien erikoistaitojensa varaan. Vastaavasti työnantajan on pidettävä hyvää huolta työntekijöistään, muuten kilpailija korjaa parhaimman sadon.

Yritykset lisäävät arkeologista toimintaa ja tuovat arkeologiaan runsaasti rahaa, jota sinne ei ilman heitä ei tulisi. Noin 40 % kaikesta yritykseni laskuttamasta arkeologisesta työstä on sellaista, jota ei olisi tehty ollenkaan, ellen olisi aktiivisesti sitä markkinoinut. Yrityksen on pystyssä pysyäkseen markkinoitava itseään, luotava kysyntää. Yrityksen on pakko elääkseen kehitettävä lakisääteisten töiden lisäksi uusia arkeologiaan liittyviä tuotteita ja toimintaideoita. Vilkas yritystoiminta väistämättä kasvattaa ja monipuolistaa koko alaa. Kilpailu pitää hinnat kurissa ja siten kysyntä voi kasvaa edelleen.

Yliopistojen asema korostuu ja samalla paranee, koska kysyntä pätevistä ja pitkälle erikoistuneista opiskelijoista kasvaa. (Yliopistot eivät voi enää "maata omassa liemessään" kaikessa rauhassa, koska) Opiskelija valitsee sen oppilaitoksen josta saa parhaan opetuksen ja sitä kautta parhaan työpaikan. Perustutkimuksen merkitys korostuu. Opetuksen ja tutkimuksen taso nousee sen kysynnän kasvaessa.

Edellä sanottu on itsestään selvyys lähes kaikilla muilla aloilla, paitsi arkeologiassa. Arkeologian opintoihin olisi ehkä syytä liittää "yhteiskuntaoppia" ja yritystoiminnan alkeita, jotta arkeologia ei eristyisi muusta yhteiskunnasta.

Suomeen mahtuisi mielestäni tällä organisaatiomallilla nyt 4-6 keskikokoista arkeologista yritystä. Työmäärä ei tässä mallissa vähene, vaan lisääntyy nykyisestä. Arkeologien kasvavasta työttömyydestä ei siten olisi pelkoa.

Yhteenveto

Jos arkeologia aikoo olla yhteiskunnassa mukana, haluaa saada yhteiskunnallisen hyväksynnän ja arvostetun statuksen, puhumattakaan rahoituksen paranemisesta, täytyy organisaation kehityä muun yhteiskunnan mukana ja noudattaa yhteiskunnan yleistä ja hyväksyttyä toimintamallia. Muussa tapauksessa arkeologia unohtuu vääjäämättä marginaaliseksi kummajaiseksi yhteiskunnan reuna-alueelle.

Länsimaisessa markkinatalousmaassa, kuten Suomessa, yhteiskunnan toimivuus, hyvinvointi ja kehitys perustuu yksityiseen yritteliäisyyteen, pluralistisuuteen, jossa monopolismi ei ole suotavaa missään muodossa. Markkinatalousmaassa viranomainen toimii puolueettomasti, ei kilpaile yksityisen sektorin kanssa, vaan pyrkii luomaan sille yhteiskunnan laatimien sääntöjen puitteissa mahdollisimman hyvät toimintaolosuhteet. Viranomainen ei pyri alansa kaupallisesti määräävään asemaan. Kun viranomaistyötä markkinatalousmaassa kaupallistetaan, niin samalla se myös kaupallistettavilta osiltaan yksityistetään ja asetetaan samalle viivalle muiden alalla toimijoiden kanssa. Viranomainen ei saa markkinataloudessa toimia alalla, jolla on kysyntää, olkoonpa kysynnän syy tai ala mikä tahansa.

Suomessa ei kukaan ole vuosikymmeniin kyseenalaistanut tai ihmetellyt lakisääteisten töiden suorituttamista yksityisillä yrityksillä. Maakauppojen yhteydessä tehtävät pakolliset maanmittaustoimet teetetään 100 prosenttisesti yksityisillä kartoitusfirmoilla. Kartoistustyön suorittajan valitsee kartoituksen tilaaja ei viranomainen. Maanmittauslaitos viranomaisena valvoo tätä toimintaa.

Verovaroilla rakennettavat tiet tehdään Suomessa yksityisten firmojen toimesta. Rahoittaja eli valtio valitsee työn tekijät normaalin tarjouskilpailun perusteella yksityisistä yrityksistä, eikä kukaan kuvittelekkaan että valtio ryhtyisi itse palkkaamaan tietyöntekijöitä ja hankkimaan välineistöä sitä varten. Sama koskee nykyään myös teiden suunnittelua ja enenevältä osin myös niiden ylläpitoa. Vastaavia esimerkkejä löytyy kaikilta yhteiskunnan aloilta.

Arkeologia on poikkeus. (Suomen arkeologian organisaatio ei ole muun yhteiskunnan toiminnan tasalla. Se on jäänyt "sotakommunisimin" asteelle, pienin kosmeettisin muutoksin. Organisaation muutos markkinatalousyhteiskuntaan sopivammaksi olisi hyvin mahdollista nykyisen 1800-luvulta periytyvän muinaismuistolain puitteissa.) Muutos edellyttää ainoastaan jyrkkää muutosta arkeologien itsensä asenteissa.

Vertailtaessa arkeologian asemaa ja toimivuutta eri maissa ei pidä kysyä kuinka monta arkeologista virkaa maassa on, vaan kuinka monta arkeologista toimijaa - organisaatiota maassa on. Virkojen suuri määrä (suhteessa toimijoiden määrään) kertoo vain stagnaation asteen.

Mikroliitti Oy

Museovirastolla ja Mikroliitti Oy:llä on hyvää yhteistyötä ja yhteisiä intressejä. Mitään konfrontaatiota ei yritykseni ja Museoviraston välillä ole ollut, joskin siihen voidaan tulevaisuudessa ajautua Museoviraston kaupallisuuden lisääntyessä. Yritykseni ja Museoviraston välinen suhde on aina ollut ja on edelleenkin erinomaisen hyvä ja luottamuksellinen.

Mikroliitti Oy:n merkkituotteeksi on noussut muinaisjäännösten inventointi. Invetointitekniikkan ja menetelmien kehittämiseen on panostettu aikaa ja rahaa. Uusia kiinteitä muinaisjäännöksiä on löydetty Mikroliitti Oy:n inventoinneissa lähes 600. Inventointeja tilaavat maan käytön suunnittelijat (kaavoittajat), sekä alueelliset museot ja kunnat. Erityisesti järvialueiden rantakaavoittajat (joita ovat yksityiset kaavoitusfirmat sic!) ovat olleet merkittäviä asiakkaita. Kaava-alueiden muinaisjäännösinventointi ei ole Suomessa pakollista, kyseessä on markkinoitu idea muinaisjäännösinventoinnin hyödyllisyydestä maan käyttöä suunniteltaessa ja ohjattaessa. (Huom. luontoinventoinnit sen sijaan ovat pakollisia!).

Eräs tärkeä asiantuntemuksen laji muinaisjäännösinventoinnissa on kvartäärigeologia, erityisesti maaperägeologia (soil science) ja rannansiirtymistutkimus, jossa mikroliitti Oy on hankkinut hyvän asiantuntemuksen. Fosforianalyysi on ollut merkittävä tulonlähde, joskin se on tällä hetkellä poissa muodista suomen arkeologisessa tutkimuksessa. Makrofossiilianalyysi, erityisesti pyyntikulttuurin makrofossiileiden tutkimus kuuluu repertuaariimme.

Muinaisjäännösopastauluja on Mikroliitti Oy:n toimesta laadittu ja asetettu yli 50 muinaisjäännökselle. Olen kehittänyt erään painon kanssa halvan sään kestävän taulumateriaalin, jonka tulostamiskustannukset ovat alhaiset (30-100 mk koosta riippuen). Taulussa voidaan käyttää rajattomasti värejä. Taulut laaditaan tietokoneella ja orginaali lähetetään internetin kautta painoon, jossa se tulostetaan eritysellä tekniikalla vahvalle muovikalvolle. Tulosteen voi laittaa ulos esille sellaisenaan tukevammalle pohjalle kiinnitettynä.

Mikroliitti oy on suorittanut vuosittain kaivauksia ja erilaisia muinaisjäännösten kartoitus ja selvitystöitä.

Arkeologiset työmme ovat esillä internetissä, toistaiseksi vain suomeksi. Rahoittajan salliessa, olemme laittaneet raportit sellaisenaan internettiin. Viime vuosina olemme esitelleet kaivauksiamme sanoin ja kuvin päivittäin täydennetyillä internetsivuillamme. Kaivauspäiväkirja on julkaistu sellaisenaan netissä. Seuraava tälläinen kaivaus alkaa kesäkuun 7. päivänä.

Noin kolmannes (yhä nopaeasti kasvava osuus) liikevaihdosta tulee tietokoneohjelmoinnista ja konsultoinnista. Tietokantaohjelmointi, erityisesti tietokantasovellutukset ovat päätuotteita, joita teemme yhä enemmän muille kuin arkeologiaan tai museotoimintaan liittyville asiakkaille.

Eräs tuotteemme on "map-info very light but much cheaper" -tyyppinen kartta-esitysohjelma. Ohjelma tulostaa karttapohjille koordinaattitiedoista erilaisia symboleita koordinaattien osoittamaan kohtaan kartalla. Koordinaatteihin voidaan liittää dataa ja kuvia jotka saadaan esiin symbolia klikkaamalla. Ohjelmalla voidaan myös digitoida karttoja ja mitata niiltä etäisyyksiä.

Finaali

Kaupallinen arkeologinen toiminta on normaalia ja hyvin mahdollista, eikä se loppujen lopuksi juuri eroa vastaavasta viranomaisten suorittamasta työstä. Asiakasta on kuultava tarkemmin ja asiakkaan toivomukset on otettava mukisematta huomioon, tinkimättä arkeologian säännöistä ja moraalista. Asiakkaan on saatava se mitä hän haluaa ja tarvitsee, ei enempää eikä vähempää. Kaupallisen arkeologifirman on pitkäjänteisellä työllä saavutettava asiakkaiden luottamus ja sen lisäksi myös alaa kontrolloivien viranomaisten luottamus. On erikoistuttava ja etsittävä omat vahvat alat, joihin on panostettava jatkuvasti kehitystyötä.

Kaupallisesti toimiva arkeologi on kuin haikala: on uitava jatkuvasti, muuten uppoaa. On jatkuvasti etsittävä saalista, muutoin nälkä ja tuho yllättää. "Hampaat" on pidettävä kunnossa, jotta saalistaminen onnistuisi. Näin myös mieli pysyy virkeänä.

Timo Jussila

Kilpailuviraston lausunnon esittelyn saatesivulle

Mikroliitti Oy:n etusivulle