Mikroliitti Oy
2.8.2001
Kilpailuvirastolle
Mikroliitti Oy on perustettu v. 1988 ja sen päätoimiala on
arkeologiset tutkimukset. Asiakkaina
ovat mm. Tielaitos, kunnat ja museot. Muinaismuistolain mukaisesti yhtiön
arkeologista toimintaa valvoo Museovirasto. Museoviraston arkeologian osasto
on tulosvastuullinen yksikkö, joka kilpailee mm. Mikroliitti Oy:n kanssa
ulkopuolisella rahoituksella tehtävistä arkeologisista töistä.
Kilpailua ja
elinkeinon harjoittamista rajoittavia tekijöitä ja epäkohtia arkeologia-alalla
ovat:
1.
Museovirastossa sama
henkilö joka tekee Mikroliitti Oy:n kanssa kilpailevan työtarjouksen
kolmannelle osapuolelle, myöntää myös Mikroliitti Oy:lle tutkimusluvan ko.
työhön ja valvoo Mikroliitti Oy:n arkeologista työtä.
Tämä epäterve tilanne on vallinnut koko Mikroliitti Oy:n 13 vuotisen
toiminnan ajan ja se aiheuttaa epävarmuutta sekä Mikroliitti Oy:lle että
arkeologisia töitä teettäville asiakkaille. Viranomainen voi koska tahansa
ennalta arvaamatta ja perustelematta päättää ottaa työn itselleen ja estää
muiden liiketoiminnan. Mikroliitti Oy joutuu paljastamaan suunnitelmansa ja
työnsä kilpailijalleen, mutta kilpailija ei Mikroliitti Oy:lle. Suuremmilta
konflikteilta tässä asiassa on vältytty allekirjoittaneen sopuisuuden ja Mikroliitti
Oy:n ja Museoviraston välillä toistaiseksi vallinneiden hyvien henkilösuhteiden
ansiosta. On ollut tapauksia (joita en voi todistaa), jolloin Museovirasto on
suullisesti vaatinut saada suorittaa työn itse ja antanut asiakkaan ymmärtää
että työn suorituttamisen muilla ei ole suotavaa. Tämän kaltaista
periaatteellisesti mahdotonta tilannetta ei enää muilla aloilla maassamme
vallinne.
2.
Museovirastolla on
kohtuuton kilpailuetu siinä, että antaessaan viranomaislausunnon arkeologisen
tutkimuksen tarpeellisuudesta jättää Museovirasto samalla tarjouksen ja
toimeksiantosopimuksen työn tekemisestä lausunnon saajalle. Museovirasto ei
kerro lausunnonsaajalle, että työn voi kilpailuttaa ja suorituttaa muillakin
tahoilla kuin Museoviraston toimesta. Siinä vaiheessa kun lausunto
arkeologisen työn tarpeellisuudesta on julkistettu, on Museovirasto jo tehnyt
sopimuksen täysin omilla taloudellisilla ehdoillaan lausunnonsaajan kanssa.
Tässä asiassa syntyy jatkuvasti konflikteja. Viimeisin tapaus tuli ilmi
2.7. 2001 jolloin sain tietää Museoviraston vaatineen Tielaitokselta uuden
tielinjan arkeologisen inventoinnin Kiuruvedellä (tie 599). Otin välittömästi
yhteyden Tielaitoksen ao. tiepiiriin (Hannu Nurmi, Savo-Karjalan Tiepiiri),
josta ilmoitettiin että Tielaitos on jo tehnyt työsopimuksen asiasta
Museoviraston kanssa. Tielaitoksen asiaa hoitanut edustaja sanoi olevansa
täysin tietämätön siitä, että muutkin voivat tälläisiä töitä tehdä kuin
Museovirasto. Museoviraston lausunnon yhteydessä oli tullut valmis työsopimus.
Tielaitoksen edustaja oli hyvin ärsyyntynyt siitä, että heille ei oltu annettu
mahdollisuutta kilpailuttaa työtä, varsinkin kun allekirjoittanut olisi voinut
tehdä työn huomattavasti Museoviraston "monopolihintaa" edullisemmin ja silti
omalta kannaltaan hyvällä ja kannattavalla hinnalla. Inventointityön laatu on
Mikroliitti Oy:llä vähintäänkin sama kuin Museovirastolla. Allekirjoittaneella
on muitakin vastaavia arkeologisia töitä työn alla samalla alueella Kiuruveden
kunnan toimeksiannosta (joista Museovirasto on ollut tietoinen).
3.
Museovirasto ei
kilpailuta valtion varoin tehtäviä arkeologisia töitä, eikä anna edes
mahdollisuutta tehdä niistä tarjousta. Museovirasto on täysin monopoliasemassa
valtion varoin tehtävissä arkeologisissa töissä. Tämä on johtanut mielestäni
varojen tuhlaukseen ja alan rämettymiseen. Käytännössä Museovirasto toimii
arkeologisissa töissä "reppufirmana". Kaikki arkeologiset
kenttätyöt tehdään kutakin työtä varten erikseen palkatulla määräaikaisella
työvoimalla. Virassa tai vakinaisessa työsuhteessa olevat eivät kenttätöitä tee
(lukuunottamatta henkilöiden omia tutkimushankkeita). Alalla vallitseva
monopolistinen tilanne on hankala ja kieroontunut myös työvoiman kannalta.
4.
Museovirastolla on
kohtuuton kilpailuetu siinä, että Museovirasto ei saamani käsityksen mukaan
veloita arkeologisista kenttätöistä asiakkaaltaan arvonlisäveroa, kun taas
Mikroliitti Oy joutuu sen perimään.
Toistaiseksi tämä tilanne on ollut joten kuten siedettävä, koska useimmat
kunnat eivät arvonlisäveroa laske kuluksi. Niiden tahojen kanssa, jotka eivät
saa veroa takaisin tai eivät voi arvonlisäveroa täysimääräisesti vähentää (eli
kaikki muut tahot paitsi kunnat) on Museovirastolla 22 % :n automaattinen
hintaetu tarjouksessaan. Arkeologisen työn hinta koostuu n. 95 %
työvoimakuluista, joten tilitettävää arvonlisäveroa vähentäviä kuluja ei
juurikaan kerry. Mikäli kunnilta poistetaan v. 2002 arvonlisäveron palautukset
(kuten lehtitietojen mukaan on kaavailtu) tulee samalla käytännössä
arkeologia-ala lopullisesti täysin monopoliosoiduksi yhteiskunnan ja
asiakkaiden vahingoksi.
5.
Viranomainen valvoo itse
itseään, määrittelee työtarpeen ja standardit, olematta vastuussa työstään
kenellekkään. Sama viranomainen joka vaatii arkeologisen tutkimuksen suoritamisen
ja rahoittamisen sekä itse suorittaa ja rahastaa sitten työn, päättää
käytännössä myös sen hinnan, laajuuden ja laadun, olematta vastuussa hinnan
oikeellisuudesta tai työn laadusta ja laajuudesta kenellekkään paitsi
itselleen. Kyseessä on suljettu ympyrä, joka on rahoittajien kannalta
vahingollinen ja epäilyttävä. Terveellä, tasaveroisella ja valvotulla
kilpailulla voidaan kontrolloida se, että työstä ei rahasteta kohtuuttomasti ja
että varat käytetään asianmukaisesti ja tehokkaasti.
Ehdotus tilanteen
korjaamiseksi.
Arkeologisten töiden
monopoli on purettava. Museovirastossa on selkeästi erotettava
toisistaan viranomaispäätöksiä tekevä osa ja työn suorittava osa. Selkeintä
olisi, että Museovirasto ei itse suorittaisi mitään arkeologisia töitä, vaan
keskittyisi siihen, mitä varten se on alun perin perustettu, eli
muinaisjäännösten suojeluun ja arkeologisen toiminnan valvomiseen.
Arkeologia-alalla olisi päästävä samaan tilanteeseen kuin muillakin aloilla
yhteiskunnassamme on päästy: "viranomainen säätää ja valvoo -
yksityinen sektori tekee työt kilpaillen - yliopistot kouluttavat ja tekevät
perustutkimusta."
Muinaisjäännösten suojelu
ja valvonta ei kokemusteni mukaan toimi hyvin. Eräänä syynä siihen on
mielestäni se, että Museovirasto joutuu muiden töiden ohella ylläpitämään
raskasta ja tehotonta määräaikaistyövoiman käyttöön perustuvaa kaivaus- ja
tutkimusorganisaatiota, jonka kehittämiseen ja varojen tehokkaaseen käyttöön ei
monopolilla ole mitään pakottavaa intressiä. Virkoja on alalla liikaa, itsenäisiä
kilpailevia toimijayksiköitä on liian vähän.
Muinaismuistolain
alaisella arkeologia-alalla vallitseva tilanne on yhteiskunnalle vahingollinen.
Muinaismuistolaki on hyvä, mutta sitä valvova ja soveltava
viranomaisorganisaatio on tipahtanut muun yhteiskunnan kehityksestä.
Espoossa 2.7.2001
Timo Jussila
arkeologi, toimitusjohtaja
Mikroliitti
Oy
Osoite: Kotitontuntie 17 F, 02200 Espoo
Puhelin: 09-4208852, 0400-530057
Fax: 09-4208967
Email: Mikroliitti@dlc.fi
Lisätietoja Mikroliitti Oy:stä:
Liite:
Muita tiedossani olevia arkeologia-allalla toimivia
yrityksiä, jotka harjoittavat liiketoimintaa:
Muuritutkimus Uotila Ky,
Suovillankatu 3, 20780 KAARINA, (050) 5287360
Useat kunnalliset
ja maakunnalliset museot harjoittavat enemmän tai vähemmän satunnaisesti
liiketoimintaa, eli myyvät arkeologisia palveluja.
Useat
yksityishenkilöt toimivat aktiivisina freelancereina ja myyvät arkeologisia
palveluja "verokirjalla". Näistä tiedän monien harkinneen toimintansa
organisoimista yritysmuotoon tai osuuskunnaksi, mutta alalla vallitsevan
Museoviraston (ja osin eräiden maakuntamuseoiden) monopolistisen toiminnan
takia eivät ole siihen uskaltautuneet.
Kilpailuviraston lausunnon
esittelyn saatesivulle