Mikroliitti Oy
Joutsenon muinaisjäänösinventointi 1998
Petro Pesonen
Sisältö:
JOHDANTO
Joutsenon kunnan muinaisjäännösten inventointi toteutettiin Etelä-Karjalan Museon toimesta. Inventointi kuuluu osana hankkeeseen, jonka nimenä on "Etelä-Karjalan alueen esihistoriallisen ja historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointi ja matkailullinen hyödyntäminen". Hankkeen tarkoituksena on selvittää ja saattaa ajan tasalle Etelä-Karjalan muinaisjäännöstilanne sekä järjestää valituille muinaisjäännöskohteille hoito ja opastus. Tavoitteena on myös julkaisu, jossa esitellään hankkeessa mukana olevien kuntien asutushistoriaa ja muinaisjäännöksiä. Vuonna 1998 hankkeen piirissä toteutettiin Joutsenon ja Lappeenrannan esihistoriallisten muinaisjäännösten inventointi. Tutkimuksista vastasi Mikroliitti Oy. Materiaaliapua inventointiin saatiin em. lisäksi myös Museovirastolta.
Inventoinnin ja sen jälkityöt suoritti allekirjoittanut. Inventointi suoritettiin Joutsenossa 1.-24.9.1998 välisenä aikana. Kenttätyöt kestivät siten noin neljä viikkoa. Tänä aikana tehtiin myös jo alustavia jälkitöitä, jotka saatettiin loppuun Museoviraston tiloissa 28.9.-2.10 ja 19.-31.10.1998. Inventoinnissa avustivat Mikroliitti Oy:n Timo Jussila 3.9 ja 23.9.1998 sekä Museoviraston inventointiharjoittelija Maria Inkiläinen 14.-24.9.1998, joka myös avusti jälkitöissä. Joutsenon saariston inventoinnissa tarvittava moottorivene saatiin lainaksi Joutsenon kunnalta, veneen kuljettajana toimi Osuuskunta Onnikan Risto Ponkkonen 3.-4.9 ja 6.-7.9.1998. Mikroliitti Oy:n kumivenettä käytettiin Urkonsaaren ja eräiden pienten saarien inventoinnissa 23.9.1998.
Helsingissä 31.10.1998
Petro Pesonen, FL
INVENTOINNIN TAVOITTEET JA MENETELMÄT
Inventoinnin tavoitteena oli sekä ennestään tiedossa olevien muinaisjäännösten tarkastus että uusien muinaisjäännösten löytäminen. Työ rajattiin koskemaan esihistoriallisen ajan muinaisjäännöksiä, sillä hankkeen puitteissa alueen historialliset muinaisjäännökset pyritään inventoimaan erikseen. Joitakin historiallisen ajan kohteita työn yhteydessä kuitenkin tarkastettiin. Inventoinnin ajankohdasta johtuen keskityttiin erityisesti kivi- ja varhaismetallikautisiin muinaisjäännöksiin. Vaikka rautakautisten asuinpaikkojen etsiminen olisi ollut mielenkiintoista, tämä oli kuitenkin jätettävä, sillä kaikki tämäntyyppiselle ja -aikaiselle asutukselle sopivat peltoalueet olivat syyskuussa vielä kyntämättä. Käytännössä rautakautisia asuinpaikkoja löydetään vain pelloilta, joiden tarkastelu kyntämättömänä olisi ollut ajan hukkaa. Myös kunnan alueelta jo ennestään tunnetut kiviröykkiökohteet jätettiin tarkastamatta, koska ne on dokumentoitu useissa tapauksissa varsin hyvin, osa niistä on myös kohtalaisella varmuudella todettu historiallisiksi eivätkä ne siksikään kuuluneet inventoinnin piiriin. Lopullisena inventoinnin tavoitteena oli tietojen järjestäminen toimivaksi kokonaisuudeksi suojelun ja tutkimuksen kannalta. Tätä tavoitetta silmälläpitäen jo kenttätöissä oli mukana Museoviraston kannettava tietokone, jossa on muinaisjäännösrekisteri.
Lähtökohtana inventoinnissa oli Timo Miettisen vuonna 1976 suorittama Joutsenon muinaisjäännösten inventointi, jossa luetellaan siihen mennessä tunnetut ja inventoinnissa löydetyt kolme kivikautista asuinpaikkaa, kuusi kiviröykkiökohdetta ja kuusi esihistoriallista irtolöytöä. Lisäksi kertomuksessa mainitaan neljä kohdetta nimikkeellä "sekalaisia tietoja". Muita arkistolähteitä ovat Aarni Erä-Eskon, Jussi-Pekka Taavitsaisen ja Jukka Luodon tarkastuskertomukset, Pentti Rislan kaivauskertomus (Kaivolan röykkiökohde) sekä kotiseutuneuvos Pertti Vuoren lähettämät tiedonannot. Kaikkiaan Joutsenosta tunnettiin ennen vuoden 1998 inventointia kolme kivikautista asuinpaikkaa, yksi rautakautinen kuppikivi, kuusi kiviröykkiökohdetta sekä kahdeksan irtolöytöä, joista viisi kivikautisia, kaksi rautakautisia ja yksi historialliselta ajalta.
Maantieteellisesti inventoinnin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä oli Saimaan rantojen ja saariston läpikäyminen, seuraavana Salpausselän eteläpuolisten viljelysalueiden tarkastelu ja viimeisenä itse Salpausselkä sekä rajan lähellä olevat korpialueet. Suurin osa inventointiajasta kului käytännössä Saimaan rannoilla ja saarilla (n. 80 %), loput ajasta tarkasteltiin muita alueita.
Kohteet dokumentoitiin maastossa kirjallisesti ja sopivissa kohteissa myös valokuvaamalla. Eräistä laajemmista kohteista piirrettiin yleiskarttaluonnos. Seuraavat kohteet vaaittiin suhteessa Saimaan pintaan: (01-0001) Mietinsaari, (01-0018) Nievare, (01-0019) Huusniemi 1 ja (01-0024) Tervastenranta. Kohdekuvaukset siirrettiin iltaisin myös muinaisjäännösrekisteriin. Kohteiden laajuus ja kunto määriteltiin topografian, pintalöytöjen ja koekuoppien perusteella. Syyskuussa sää oli pääasiassa lämmin ja aurinkoinen, vaikka sadepäiviäkin mahtui joukkoon. Yhtenäkään päivänä töitä ei kuitenkaan tarvinnut huonon sään vuoksi keskeyttää. Työturvallisuudesta ei näin tarvinnut tinkiä myöskään joskus hyvin arvaamattomalla Saimaalla. Sen sijaan inventointikäyttäytymiseen vaikuttivat kunnan runsaat karhuhavainnot. Näiden vuoksi en lähtenyt yksin kävelemään pitkiä matkoja tiettömässä metsämaastossa, vaan tarkastin sellaisia alueita, jotka olivat saavutettavissa autolla.
INVENTOINNIN TULOKSET
Inventoinnissa löydettiin 15 ennestään tuntematonta kivi- tai varhaismetallikautista asuinpaikkaa. Mielenkiintoisinta tuloksessa on se, että näistä peräti 14 sijaitsee saarissa, ainoastaan yksi asuinpaikka löydettiin mantereen puolelta. Myös ennestään tunnetut kolme asuinpaikkaa sijaitsevat saarissa. Lähes kaikki asuinpaikat ovat suojaisissa, lähellä mannerta olevissa saarissa. Poikkeuksen muodostavat oikeastaan vain Ala- ja Keski-Lylyn asuinpaikat. Asuinpaikkalöydöt keskittyvät varsin selkeästi Mietinsaareen, josta tunnetaan nyt kahdeksan kohdetta. Uusissa kohteissa on kivi- ja varhaismetallikautisten asuinpaikkojen lisäksi yksi historiallisen ajan raudanvalmistuspaikka, kolme kivilatomus/röykkiökohdetta, kaksi kuoppakohdetta ja yksi historiallisen ajan irtolöytöpaikka.
Yleisövihjeiden perusteella tarkastettiin em. raudanvalmistuspaikka ja irtolöytöpaikka. Lisäksi vihjeitä annettiin muutamasta kiviröykkiöpaikasta, joiden tarkastaminen jätettiin kuitenkin historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointiin. Etsinnöistä huolimatta esihistoriallisia röykkiöhautoja l. lapinraunioita ja kalliomaalauksia ei inventoinnissa löydetty.
Tulevissa inventoinneissa kannattaa keskittyä joihinkin kunnan esihistorian osa-alueisiin, jotka voivat olla joko ajallisesti tai maantieteellisesti rajattuja. Esim. rautakautisen asutuksen etsiminen Salpausselän eteläpuoliselta alueelta on oma tehtävänsä, jossa kannattaa varmaan keskittyä vanhojen kylien (esim. Anola, Ravattila, Hyvättilä) ympäristöön.
Arkeologisen tiedon luonteesta johtuen inventointi ei koskaan voi olla täydellinen ja nyt tehtyä työtä voi luonnehtia eräänlaiseksi "sillanpäiden" luomiseksi tietyillä alueilla. Tarkemmilla tutkimuksilla nyt löydettyjen kohteiden liepeiltä tullaan varmasti tulevaisuudessa löytämään lisää muinaisjäännöksiä. Myös sellaisia kohteita, joita ei nyt ymmärretä muinaisjäännöksiksi, saatetaan tulevaisuudessa liittää suojeluluetteloon. Hyvä esimerkki tällaisesta ovat ns. asumuspainanteet l. esihistoriallisen talorakennuksen jäännökset, joita alettiin havainnoida vasta 1960-1970 -luvulta lähtien. Nykyään asumuspainanteita tunnetaan Suomesta lähes 10 000 kpl. Näitä löydettiin myös Joutsenosta usealta kohteelta.
JOUTSENON MAANTIEDETTÄ JA VESISTÖHISTORIAA
Joutsenon pinta-ala on 499,7 km2, josta maata 311,3 km2 ja vettä 188,4 km2. Kunnan rajanaapureita ovat Lappeenranta, Imatra, Ruokolahti ja Taipalsaari. Joutsenon luonnonmaisema voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: 1) Saimaa ja sen saaristo, 2) Salpausselän maasto ja 3) Salpausselän etumaasto. Saariston suurin saari on Mietinsaari ja muita suurempia saaria ovat mm. Urkonsaari, Suur-Suomensalo, Muukonsaari, Masteensaari ja Venäjänsaari. Saaret ovat pääasiassa hiekkasaaria, mutta suuri osa eteläisistä saarista on kalliosaaria. Salpausselän korkeus on n. 100-105 mmpy eli n. 25-35 metriä nykyisen Saimaan veden pinnan yläpuolella. Salpausselän eteläpuolella on laaja savitasanne, jonka läpi virtaa joitakin Vuoksen sivupuroja. Alueen tasankoa katkovat lukuisat moreeniselänteet, joista korkein on Linnamäki (102 mmpy). Saimaan lisäksi ainoa suurempi järvi kunnan alueella on Suokumaanjärvi, josta osa kuuluu nykyään Venäjälle.
Suursaimaan ylin ranta on Joutsenon tienoilla n. 80 mmpy, Mietinsaaren tienoilla ehkä jo kuitenkin maankohoamisesta johtuen hieman korkeampi, n. 81 mmpy (ks. vesistöhistoria tarkemmin Lappeenrannan raportista).
JOUTSENON ESIHISTORIALLINEN ASUTUS
('Latojan' huomautus: Vuosiluvut tässä radiohiili-ikiä muutettuna eKr. muotoon vuodesta 1950)
Vesistöhistorialla on omat vaikutuksensa myös kivikautisen asutuksen historiaan. Joutsenosta ei tunneta lainkaan esikeraamisia (7500-4200 eKr.) tai vanhemman varhaiskampakeramiikan (4200-3500 eKr.) aikaisia asuinpaikkoja. Syynä on mitä ilmeisimmin näiden jääminen nousevan veden pinnan alle, ei niinkään asumattomuus. Kunnasta löydetyt kivikautiset irtolöydöt sen sijaan saattavat olla jo esikeraamiselta ajalta - nämä kaikki ovat joka tapauksessa Saimaan piirin ulkopuolella. Vanhin tunnettu asuinpaikka on nuoremman varhaiskampakeramiikan ajalta (3500-3300 eKr.), samaan aikaan kuuluu myös ns. varhainen asbestikeramiikka. Näitä tyyppejä on kohteilta (01-0001) Mietinsaari ja (01-0018) Nievare. Vuoksen puhkeamisen aikaista tyypillistä kampakeramiikkaa (n.3300-2800 eKr.) tunnetaan usealta asuinpaikalta: (01-0001) Mietinsaari, (01-0002) Onnenmaa, (01-0003) Urkonsaari, (01-0018) Nievare, (01-0019) Huusniemi 1 ja (01-0022) Hiekkasaari.
Tyypillistä kampakeramiikkaa seuraa Joutsenon alueella useita eri myöhäiskivikautisia keramiikkatyyppejä: myöhäiskampakeramiikka, Kierikin tyypin asbestikeramiikka ja Pöljän tyypin asbestikeramiikka. Näitä on löydetty seuraavilta kohteilta: (01-0001) Mietinsaari, (01-0012) Suur-Suomensalo 2, (01-0019) Huusniemi 1, (01-0023) Liudunlahti ja (01-0024) Tervastenranta. Varhaismetallikautista (n. 1500 eKr.-300 jKr.) asbestikeramiikkaa tunnetaan vain yhdeltä kohteelta: (01-0015) Kohosaari.
Keramiikan puuttuessa suuri osa asuinpaikoista jää ajoittamatta. Näiltä asuinpaikoilta on vain kvartsi- tai pii-iskoksia sekä joissakin tapauksissa palanutta luuta. Tällaisia, karkeasti kivi- tai varhaismetallikauteen ajoitettavia kohteita ovat (01-0011) Suur-Suomensalo 1, (01-0013) Ala-Lyly, (01-0014) Keski-Lyly, (01-0016) Sammalisenlahti, (01-0017) Temoniemi, (01-0020) Huusniemi 2, (01-0025) Veranhiekka ja (01-0026) Siikasaari.
Varhaisen metallikauden jälkeen Joutsenossa seuraa pitkä löydötön kausi. Uusi löytökausi alkaa kuitenkin taas rautakauden lopulta, jolta ajalta on kaksi irtolöytöä (hevosenkenkäsolki ja suksi) sekä Karsturannan kuppikivi (01-0010). Muut Joutsenon muinaisjäännökset on luettava historialliseen aikaan, mm. Saimaasta löydetty ahkion emäpuu sekä kunnan lukuisat kiviröykkiöt.
RAPORTIN RAKENNE
('Web-Latojan' huomautus: rakenne viittaa kohteiden kuvaus-osaan)
Raportissa kohteet on jaoteltu muinaisjäännösrekisterin mukaisesti neljään ryhmään: 1-kohteisiin eli kiinteisiin muinaisjäännöksiin, 4-kohteisiin eli irtolöytöpaikkoihin, 9-kohteisiin eli luonnonmuodostumiin ja 0-kohteisiin eli tentatiivikohteisiin. Viimeisessä ryhmässä ovat mm. nyt tarkastetut kivilatomus- ja kuoppakohteet. Kohteiden numerointi on muinaisjäännösrekisterissä kolmiosainen, esim. 173-01-0001, joista ensimmäinen numero on kuntatunnus, keskimmäinen välitunnus ilmaisee em. ryhmän ja viimeinen numero ilmoittaa muinaisjäännöksen kohdetunnuksen kunnassa. Raportissa on usein selkeyden vuoksi jätetty kuntatunnus pois.
Kukin kohde esitellään raportissa omana kokonaisuutenaan ja kunkin kohteen perässä on ao. peruskarttaote. Kohteista esitetään perustiedot, joihin kuuluvat kylä-, tila-, peruskartta- ja koordinaattitiedot, löytö- ja tutkimustiedot sekä lyhyt kohteen kuvaus. Rekisteritiedot on saatu valtakunnallisesta kiinteistörekisteristä, rekisterinumero taas peruskartasta ja onkin huomattava, että osa niistä tonteista, joilla muinaisjäännökset sijaitsevat on sittemmin jaettu ja raportin kiinteistötunnuksiin on jouduttu keräämään kaikki jakotonttien omistajat. Ennen rauhoitusilmoituksien lähettämistä onkin siten syytä tarkistaa ainakin seuraavien kohteiden maanomistajat: (01-0001) Mietinsaari, (01-0002) Onnenmaa, (01-0010) Luhdanlahti, (01-0013) Ala-Lyly, (01-0016) Sammalisenlahti, (01-0018) Nievare, (01-0019) Huusniemi 1, (01-0020) Huusniemi 2, (01-0021) Liudunniemi, (01-0022) Hiekkasaari ja (01-0023) Liudunlahti. Joutsenon taajama-alueella olevien muinaisjäännöksien kiinteistötunnuksista tai kiinteistöjen omistajista ei ole tietoa.
Edelleen raportissa esitetään aiemmat tutkimuskertomukset joko referaattina tai suorana lainauksena. Tämän jälkeen seuraa varsinainen inventointikertomus, johon kuuluvat liitteet on mainittu kunkin kohdekuvauksen lopuksi. Inventoinnissa kerätyt löydöt on luetteloitu Kansallismuseon kokoelmiin päänumeroille KM 31037-31054. Valokuvat on luetteloitu Etelä-Karjalan Museoon ja niitä myös säilytetään siellä, diat ovat numerolla EKM 2426: 1-32 ja negatiivit numerolla EKM K 1097:1-62. Inventointiraportin lopussa on mustavalkokuvia vedoksina kuvatauluissa. Originaalit kuvat ovat Etelä-Karjalan Museon alkuperäisessä laitoksessa, muissa kopioissa on kuvatauluista valokopiot / skannatut kuvat. Alkuperäinen löytöluettelo on Museoviraston arkeologian osaston arkistossa - Museoviraston kappaletta lukuun ottamatta muissa kopioissa on liitteenä myös löytöluettelon kopio.
Muinaisjäännökset on luokiteltu vakiintuneen tavan mukaan kolmeen rauhoitusluokkaan, jotka ovat:
1. Niin arvokas muinaisjäännös, että sen säilyminen on turvattava kaikissa olosuhteissa. Tieteellisesti tai maisemallisesti merkittävä jäännös. Hyvä tyyppinsä edustaja.
2. Muinaisjäännöksen luonnetta tai ajoitusta ei voi selvittää ilman tarkempia tutkimuksia.
3. Täysin tuhoutunut muinaisjäännös tai kohde, jota tarkastuksen perusteella ei voi pitää rauhoituksen piiriin kuuluvana kiinteänä muinaisjäännöksenä.
Lienee syytä korostaa, että suojelun kannalta luokat 1 ja 2 ovat yhtä arvokkaita. Ainoastaan 3. luokan kohteet eivät ole rauhoitettuja ja niidenkin suhteen lopullisesta luokituksesta päättää Museovirasto.
takaisin hankkeen etusivulle
Mikroliitti Oy:n pääsivulle