Mikroliitti Oy, 7.9.1997
| Kustantaja | Pielaveden kunta |
| Tarkoitus | Pielavesi-järven ranta-alueiden muinaisjäännösten paikallistaminen rantayleiskaavan laatimista varten. |
| Suorittaja | Mikroliitti Oy, Timo Jussila (apuna 2 viikon ajan arkeologian opiskelija Juha Hirvilammi Kuopion Museosta) |
| Aika | Toukokuun loppussa 1 vko, Kesäkuussa 1 vko, Elokuussa 2 vko. Kaikkiaan kenttätöitä n. 180 tuntia |
| Kustannukset | 40 000 mk (sis. kenttätyö+raportointi+löytöjen puhdistus ja luettelointi Kansallismuseoon) |
Inventoinnissa löytyi 36 uutta, aiemmin tuntematonta muinaisjäännöskohdetta, joista:
Inventoinnin tuloksena löydettyjen asuinpaikkojen ajoitukset painottuvat kivikauden lopulle ja vanhempaan metallikauteen. Tämä johtuu tutkittavan alueen rajauksesta. Vanhemman kivikauden muinaisjäännökset ovat kauempana nykyisestä rannasta.
Tulokset osoittavat selkeästi inventoinnin tarpeellisuuden ja sen, että Pielaveden kunta teki oikean, rahaa ja myöhempiä vaivoja säästävän ratkaisun, päättäessään vapaaehtoisesti suorittaa muinaisjäännösten inventoinnin kaavoitettavalla alueella.
Inventointityön perusteet ja suoritus
Inventointi suoritettiin Pielaveden kunnan toimeksiannosta. Inventoinnin tarkoituksena oli selvittää Pielavesi-järven ranta-alueiden muinaisjäännökset, jotta ne voidaan ottaa huomioon Pielavesi-järven rantayleiskaavaa laadittaessa. Inventoitava alue käsitti Pielavesi-järven ranta-alueet ja saaret, poisluettuna kirkonkylän taajama ja Säviän kylän alue, järven lounaisrannalla.
Tunnettujen muinaisjäännösten vähäinen määrä verrattuna irtolöytöjen määrään ja alueen "liikenteellisesti" keskeiseen asemaan antoi aiheen olettaa, että alueella on lukuisa määrä tuntemattomia esihistoriallisia asuinpaikkoja. (Ks. artkkeli "Miksi muinaisjäännöksiä inventoidaan").
Ennen maastoon menoa selvitin alueelta tunnetut muinaisjäännökset. Museovirastolta sain käyttööni tiedot Pielavden tunnetuista kiinteistä muinaisjäännöksistä (kiitokset Museoviraston tutkijalle Helena Taskiselle), joista tutkittavalle alueelle sijoittui 6 muinaisjäännöstä ja alueen liepeille vielä kolme. Kuopion museosta sain käyttööni Kuopion museon laatiman Pielaveden irtolöytöpaikkojen selvityksen (mistä kiitokset Jouko Aroalholle). Pielavedeltä on löydetty huomattava määrä erilaisia eshistoriallisisa esineitä. Valtaosa näistä löydöistä on tullut tietoon viime vuosisadan lopulla ja kuluvan vuosisadan alkupuoliskolla. Näiden löytöjen paikallistaminen ja luettelointi on ollut suuri ja arvokas työ. Irtolöydöt on voitu useimmiten paikallistaa vain summittaisesti, kylän tai tilan tarkkuudella. Tälläkin epätarkkuudella irtolöydöt kertovat millä alueilla on ollut esihistoriallista ihmisaktiviteettia, missä suurella todennäköisyydellä on ollut myös asuinpaikkoja.
On mahdotonta inventoida laaja-alue sataprosenttisesti. Tutkittava alue on rajattava resurssien mukaan useiksi erillisiksi maastossa tutkittaviksi osa-alueiksi. Tämä tehdään kartta-analyysin avulla, jossa otetaan huomioon aiemmat muinaisjäännöskohteet ja löytöpaikat, alueen kvartäärigeologia (maaperä, muodostumat, vesistöhistoria, ym.), topografia, ym. ihmisen liikkumiseen ja elämään vaikuttaneet tekijät. Tätä suunnitelmaa, tutkittavia osa-alueita, on ehdottomasti koko inventoinnin ajan muokattava sen mukaan, mitä maastotyössä tulee ilmi ja mitä luonnossa havaitaan!
Koko inventoinnin ajan on pidettävä tiukasti mielessä työn ensisijainen tarkoitus: saada tietoon kaavan vaikutusalueella olevat tuntemattomat muinaisjäännökset. Tämä tehtävän asettelu rajasi tutkittavat maastonkohdat aivan nykyisen rannan tuntumaan. Rantarakentamiseen liittyvä mökkiteiden ja sähkölinjojen yms. rakentaminen oli otettava työssä huomioon, joten myös rannan ja läheisimmän tieuran väliset tienteolle ym. suotuisat maastonkohdat otettiin tutkimuksen piiriin, sikäli kuin ne olivat "potentiaalisilla muinaisjäännösalueilla".
Koska sataprosenttinen tutkmustulos on mahdoton, on mielestäni syytä keskittyä paikantamaan mahdollisimman edustavia ja informaatioarvoltaan hyviä muinaisjäännöksiä. Inventoinnin tarkoituksena on pelastaa mahdollisimman paljon informaatiota esihistoriasta. Tällöin päähuomio on keskitettävä rakentamattomiin ja muokkaamattomiin maastonkohtiin, jotta löydettäisiin ja saatettaisiin suojelun piiriin ehjiä ja informaatioarvoltaan parhaita mahdollisia muinaisjäännöksiä. Tämän perusteella peltojen tutkiminen jätettiin vähäiseksi, vaikka useimmiten vanhat irtolöydöt osoittivatkin peltoalueille. Peltojen läpikäynti oli myös käytännössä hankalaa. Pihoihin en mennyt.
Yhteenveto inventointityön perusteista tärkeysjärjestyksessä:
Maastossa kuljin valitulla alueella lapion kanssa, jolla tein koekuoppia "sopiville paikoille". Kun havaitsin koekuopassa merkkejä muinaisjäännöksestä (löytöjä, likamaata tms.) pyrin kerämään "riittävästi" konkreettisia todisteita eli löytöjä. Usein tämä edelllytti usean koekuopan tekemistä ensimmäisen koekuopan liepeille.
Muinaisjäännöksen laajuutta pyrin arvioimaan maaston perusteella ja joskus myös koekuoppia tekemällä. Muinaisjäännösten laajuus on karkeahko arvio, ei fakta. Tämän kaltaisen inventoinnin tarkoituksena ei voi olla muinaisjäännöksen rajojen määrittäminen edes karkeasti, vaan ainoastaan muinaisjäännöksen paikallistaminen ja laajuuden arviointi pinnallisten havaintojen perusteella. Muinaisjäännöksen rajojen määrittäminen on erillinen työ, joka tehdään vasta tarvittaessa systemaattisin menetelmin (koekuopitus, fosforikartoitus, koekaivaus jne.). On muistettava inventoinnin ensisijainen tarkoitus ja tavoitteiden tärkeysjärjestys! Kaikki aika, mikä käytetään yhden kohteen tutkimiseen, dokumentointiin ja raportointiin on pois muilta, vielä löytymättömiltä kohteilta. Puutteellisestikin dokumentoitu mutta paikallistettu muinaisjäännös on suojelun piirissä ja sitä voidaan dokumentoida tarkemmin myöhemmin. Paikantamaton muinaisjäännös on täysin suojaton, eikä sitä voida dokumentoida mitenkään.
Pielavesi-järvi on ollut osa Muinais-Paijänteen vesistöä heti sen itämerestä kuroutumisen jälkeen n. 7500 eKr. lähtien. Päijänne on laskenut itämereen alunperin Pihtiputaan kautta. Tästä johtuen on vesistö ollut kuroutumisensa jälkeen trensgressiiviinen, eli vedenpinta on jatkuvasti noussut maankohoamisesta johtuen. Korkeimmillaan vedentaso on ollut mesoliittisen kivikauden lopulla, juuri ennen Päijänteen nykyisen uoman puhkeamista Heinolanharjun läpi n. 4900 eKr. Tämä Muinais-Päijänteen korkein ranta on nykyään n. 18 cm/km kallistuneena. Pielavesi-järven eteläosassa tämä rantataso on n. 111 m korkeudella ja pohjoisosassa n. 115 m korkeudella. Tämän jälkeen on järven vedenpinta ollut pääsääntöisesti laskeva. Maan kallistumisesta johtuen lienee vedentaso ollut järven eteläosassa jopa nykyistä hieman alempi, oletettavasti varhaisella rautakaudella tai pronssikauden lopulla. Järven historia tunnetaan huonosti tyypillisen kampakeramiikan (n. 4000 ekr.) ajasta nykypäivään.
Muinais-Saimaa on laskenut vetensä alunperin Pielaveden Laukkalan koillispuolella olevan uoman kautta Päijänteen vesistöön. Samalla tasolla, yhtenä järvenä, ovat Päijänne ja Saimaa olleet n. 5200-4900 eKr. Saimaan lasku-uoma Laukkalassa kuivui viimeistään 4000 eKr. Vuoksen uoman puhjettua.
Koska pyyntikulttuurin asuinpaikat ovat lähes poikkeuksetta sijainneet aina aivan rantaviivan tuntumassa, rantavyöhykkeellä, voidaan Pielavesi-järven alueelta asuinpaikkoja löytää nykyisen rannan ja Muinais-Päijänteen korkeimman rannan väliseltä alueelta. Pielavesi-järven rannoilta ei 111-115 metriä merenpinnasta korkeammilta alueilta siis kannata asuinpaikkoja etsiä. On toki mahdollista, että korkeammilta (yli 115 m) Ancylus-järven aikaisilta muinaisrannoilta (8600-7500 eKr.) voi löytää kaikkein vanhimman asutuksen jälkiä. Tälläisiä asuinpaikkoja on mm. Pielaveden luoteispuolella Korppisen alueella. Nämä alueet eivät kuuluneet tämän inventoinnin piiriin.
Alueen maasto on pääosin kivistä ja lohkareista moreenia. Järven pohjoisrannat ovat kallioisia. Alueen halkaisee yksi harjumuodostuma, joka kulkee näkyvissä ainoastaan Kirkkosaaressa. Muualla harju on pinnassa kartalta vaikeasti havaittavana matalana muodostumana siellä täällä Jylhän luoteispuolella. Alueella on paikoin lievehiekkoja, sekä rantahiekkakerrostumia. Maaperän pintaosien laatua ei siis voi päätellä kartalta. Topografian perusteella voidaan arvella rantahiekkerrostumien sijaintia karkeasti.
Kivisessä ja lohkareisessa maastossa on harvoin sijainnut esihistoriallisia asuinpaikkoja. Inventoinnissa on maastosta löydettävä vähäkivisiä ja tasaisia, mieluummin hiekkapohjaisia, maastonkohtia. Monissa tapauksissa on riittänyt havainnointi "auton ikkunasta" tai lyhyt pyrähdys lähimaastoon, siihen, että maasto on todettu sopimattomaksi esihistorialliselle asumiselle. Oheiseen tutkittujen alueiden karttaan on merkitty ne alueet joissa on kävelty tien vierustaa laajammin ja tehty koekuoppia. Käytännössä havainnointi rajoittuu kuitenkin enintään parinkymmenen metrin etäisyydelle kuljetusta "tossu-urasta", joten ei voida täysin varmasti sanoa, että näillä alueilla ei muinaisjäännöksiä ole havaittua enempää. Uskon kuitenkin, että lähes kaikki merkittävät ja kohtuullisin kustannuksin löydettävissä olevat muinaisjäännökset on tutkituilta alueilta paikallistettu.
Potentiaalisia muinaisjäännösalueita, joita ei nyt voitu tarkemmin paikallistaa ovat monet peltoalueet, joilta on tai oletetaan löydetyn kiviesineitä aikojen kuluessa. Monin paikoin pellot on raivattu vähäkivisiin ja hiekkapohjaisiin maastonkohtiin, muuten kivisessä ja louhikkoisessa maastossa. Tälläisiä järven rannan tuntumassa olevia nyt tarkemmin tutkimattomia, mutta erityisen potentiaalisia muinaisjäännösalueita ovat:
Lukuisat irtolöydöt Jylhän-Lippikylän alueen pelloista yhdessä topografian kanssa antavat olettaa, että tällä alueella, muinaisessa sokkeloisessa saaristossa, on pelloissa useita kivikautisia asuinpaikkoja. Alueelta on mahdollista löytää koskemattomiakin kivikautisia asuinpaikkoja. Muinaisen Saimaan lasku-uoman alue, Laukkalan-Sopenkylän välillä on erittäin potentiaalinen ja valtakunnallisestikin mitä mielenkiintoisin muinaisjäännösalue, josta tunnetaan runsaasti irtolöytöjäkin. Alue pitäisi ehdottomasti inventoida! Koivujoen ja Koivujärven alueelta tunnetaan joitain asuinpaikkoja. Erityisesti Koivujärven rannat ovat potentiaalisia vanhimman kivikauden muinaisjäännösalueita, jossa löytämistään/tuhoutumistaan odottanee kymmeniä esihistoriallisia asuinpaikkoja. Koivujärven kautta on kulkenut reitti Päijänteeltä Pohjanlahdelle, irtolöytöjen perusteella lähes koko esihistoriallisen ajan. Haapajärven-Lampaanjärven alue on lähes tutkimaton ja varsin otollinen muinaisjäännösalue, samoin Nilakan-Pirttijärven ja Panganjärven alueet.
Pielaveden kunnan alue on nykyaikaisin menetelmin inventoitu ainoastaan murto-osaltaan. Tämäkin inventointi tuotti jo yli kolmenkymmenen muinaisjäännöksen esilletulon. Pielavedellä pitäisi suorittaa kokenein voimin ns. perusinventointi, jossa kunnan alue käydään (otoksin) kokonaan läpi, jolloin saadaan yleiskuva koko kunnan muinaisuudesta. Perusinventoinnissa järjestetään ja raportoidaan kaikki kunnan muinaisjäännökset ja irtolöydöt. Perusinventoinnin pohjalta on sitten helppoa ja edullista suorittaa tarvittaessa tarkempia osa-alue inventointeja.