Joutsenon Kuurmanpohjan kivikautisten asuinpaikkojen koekaivaus v. 2000

Joutseno 28 Kuurmanpohja-Saarenoja 2
Joutseno 29 Kuurmanpohja-Muilamäki
Joutseno 34 Hiekkasilta-Hiekkakuoppa

 

Timo Jussila

 

Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön tukemana


Tämä kertomus koostuu neljästä osasta. Tutkimuksen taustaa ja yleistä kulkua ja tuloksia selvittävästä esipuheesta ja siihen liittyvistä rannansiirtymiskäyrästä ja alueen yleiskartoista, sekä kolmesta erillisestä kaivauskertomuksesta valokuvineen ja karttoineen.

Sisältö:

Esipuhe

Tutkimuksen tausta
Rannansiirtymiskäyrä
Tutkimukset
Löydöt
Radiohiiliajoitus
Yleiskartat

Kaivauskertomukset:

Joutseno 28 Kuurmanpohja-Saarenoja 2
Joutseno 29 Kuurmanpohja-Muilamäki
Joutseno 34 Hiekkasilta-Hiekkakuoppa

 

Esipuhe

Tutkmuksen tausta

Imatran ja Joutsenon alueelta, aivan valtakunnan rajan tuntumasta Kiurulan, Kuurmanpohjan ja Monnonmäen kylistä löytyi v.1999 kaikkiaan 16 kivikautista asuinpaikkaa, jotka sijaitsevat muinaisen Itämeren Yoldiameri- ja Ancylusjärvivaiheen aikaisilla muinaisrannoilla. Itämeren rannansiirtymiskronologian mukaan paikat olisivat Suomen vanhimpia asuinpaikkoja Lahden Ristolan ja (epätarkasti ajoitetun) Laukaan Vehniän asuinpaikkojen ohella, elleivät peräti Suomen vanhimmat ja ensimmäiset asuinpaikat.

Alueen rannansiirtymiskronologia ei kuitenkaan ole kiistaton. Nykyinen, vallitseva käsitys (ks. mm. Suomen kartasto vihko Geologia, Itämeren kehitys) perustuu monista tutkimuksista tehtyihin johtopäätöksiin, näistä keskeisimmät ovat Risto Aarion (Konnunsuon tutkimukset) Die Geschichte Der Ostsee 1957 ja Esa Hyypän tutkimukset 1930-60 luvuilla, sekä Joakim Donnerin Salpausselkä tutkimukset. Nykyisen käsityksen mukaan korkein Ancylusranta on alueella ulottunut hieman alle 40 m korkeustasolle. Mikään tutkimus ei kuitenkaan käsittele suoraan ja täsmällisesti Kuurmanpohjan aluetta, lähimmän tutkimuspaikan ollessa Lappeenrannan Konnunsuo ja tietenkin Salpausselkä, jonka tutkimustieto ei ylety varhaista Yoldiamerta myöhemmälle ajalle (ks. rannansiirtymiskäyrät seuraavalla sivulla)

Matti Saarniston Saimaa tutkimuksissa esittämät Ancylusrantapinnat projisoituna Kuurmanpohjan alueelle vahvistavat vallitsevaa käsitystä. Saarniston ja Grönlundin Heinijoen Vetokallion alueelle laatiman rannansiirtymiskäyrän (1996) mukaan tulkittuna olisi Ancylusjärvi ulottunut huomattavasti korkeammalle (max n. +45 m) kuin vallitsevan käsityksen mukaan.

Joka tapauksessa, käytettiinpä kumpaa rannansiirtymiskäyrää tahansa, ovat useimmat Kuurmanpohjan asuinpaikat selvästi preboreaalisia eli yli 10200 vuotta vanhoja. Kummankin rannansiirtymiskäyrän mukaan olisivat ylimmät asuinpaikat olleet Yoldiameren rannalla ja ne ajoittuisivat vallitsevan käsityksen mukaan 11400-11200 vuoden ikäisiksi ja Vetokallion käyrän mukaan vajaat pari sataa vuotta nuoremmiksi (11200-11000). Mutta Vetokallion käyrän mukaan ranta on uudestaan ulottunut lähelle ylimpiäkin asuinpaikkoja Ancylustransgressiovaiheessa n. 10400 vuotta sitten.

Ylimpien asuinpaikkojen ajoitushaarukaksi asettuu n. 10200-11400 vuotta sitten. Tämän "väljän" ajoituksen tarkentamiseksi sain Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä apurahan v. 2000.

Tutkimukset

Kolmella ehjällä metsässä sijaitsevalla ja korkeussijaintinsa perusteella vanhimmaksi oletetulla asuinpaikalla tehtiin suppea-alaisia kaivauksia elo-syyskuun aikana. Yhteensä maata kaivettiin 17 m2 . Kaivauksiin osallistui parin viikon ajan arkeologian opiskelija Oulun yliopistosta, sekä virolainen arkeologi Aivar Kriiska, joka on eräs maailman parhaista pohjoiseuroopan varhaiskivikauden asiantuntijoista. Kaivauksilla on ollut koko ajan aktiivisesti mukana ja hyvänä apuna paikallinen arkeologian harrastaja Pentti Putto. Tutkimusta tuki Riihimäen kaupunginmuseo antamalla käyttöön vaaituskoneen, sekä Mikroliitti Oy antamalla käyttöön kameroita ym. tutkimusvälineistöä ja työtilat.

Viimeinen kaivaussessio suoritettiin lauantaina ja sunnuntaina 30.9. ja 1.10 paikallisen harrastaja-arkeologi yhdistyksen Jatuli ry:n voimin. Tuolloin kaivettiin talkoilla Saarenojan varrella olevaa asuinpaikkaa, joka sijaitsee 48 metrin korkeudella noin kilometrin etäisyydellä rajasta. Paikalla oli kahdeksan kaivajaa, joiden työpanos osoittautui korvaamattomaksi ja erittäin merkittäväksi. Nämä harrastajat kaivoivat allekirjoittaneen valvonnassa aiemman kaivauskokemuksen tuomalla taidolla ja kiitettävällä tarkkuudella. Kaivauksen tulos ylitti odotukset! Pieneltä kuuden neliön koealalta tehtiin merkittäviä löytöjä.

Allekirjoittanut suoritti muutamaan otteeseen päivän mittaisia tutkimusretkiä alueelle myöhemmin syksyllä.

Löydöt

Näitä löytöjä on tutkittu ja verrattu, sekä konsultoitu löydöistä kollegoita, kuten Moskovalaista mesolitikumin tutkijaa Mikhail Zhiliniä, Heikki Matiskaista, sekä Hannu Takalaa. Tässä vaiheessa voidaan löydöistä todeta seuraavaa:

Kaivauksella löytyi parisenkymmentä piiesinettä. Nyt löytynyt esihistoriallinen piimateriaali on maassamme harvinaista. Piit ovat erilaisia säleitä sekä niistä tehtyjä kärkiä ja kaapimia. Vastaavalla tekniikalla iskettyjä (=muotoiltuja) piiesineitä on Suomesta löydetty ainoastaan Lahden Ristolasta, jossa ne on ajoitettu itämeren rannansiirtymisen perusteella asuinpaikan vanhimpaan kerrostumaan, n. 10800-10600 vuoden ikäisiksi (preboreaali-ilmastovaiheen keskivaiheille, Itämeren Ancylustransgression aikaisiksi).

Nyt löydetyn kaltaisia piiesineitä on löydetty Viron Kundan asuinpaikan varhaisimmasta kerrostumasta, Viron Pullista ja Lodjasta (Pärnun lähellä) sekä Lepakosen asuinpaikalta Keski-Virosta. Samaa piitekniikkaa on löydetty Latviasta ja Pohjois-Liettuasta, sekä Moskovan ympäristön varhaismesoliittisilta asuinpaikoilta. Kuurmanpohjan-Monnonmäen piiesineet kuuluvat laajaan ja yhtenäiseen preboreaaliseen Pohjois-Eurooppalaiseen teknokompleksiin, jota voidaan kutsua tunnetuimpien löytöpaikkojen mukaan Kunda-Butovo-Veretye -teknokompleksiksi. Tämä on ulottunut Moskovan koillispuolelta länteen Itämerelle Pohjois-Liettuan ja Viron välille. Pohjoisimmat tähän yleiskulttuuriin kuuluvat löydöt ovat siis Lahdesta ja Joutsenosta. Teknokompleksi ajoittuu varhaismesoliittiseksi, aikavälille 9500-8000 eKr. ja se "periytyy" myöhäispaleoliittisesta jääkauden lopun Koillis-Eurooppalaisesta Svidryn kulttuurista (nimetty Puolassa olevan löytöpaikan mukaan).

Saarenojan piimateriaalissa on mustaa piitä, joka on tyypillistä Viron Pullin asuinpaikan piille ja sitä on myös Lahden Ristolan piimateriaalissa. Tämä pii lienee peräisin eteläiseltä Itämereltä. Kundasta on yksi mustasta piistä tehty esine. Saarenojan harmaa ja vaaleanruskea pii vastaa Pullista ja runsaammin Kundasta löydettyä mahdollisesti virolaista paikallista piitä. Punaista piitä, jota Saarenojalta löytyi yksi kappale, ja vaalean punertavan ruskeaa piitä esiintyy kaikilla em. asuinpaikoilla. Saarenojan yleisin piilaatu, violetti tai lilan sävyinen pii on Zhilinin mukaan Valdain piitä. Vastaavaa piitä on todettu Venäjän Veretye-kulttuurin asuinpaikkoilla.

Kaivauksilla löytyi massamme ainutlaatuinen luuesineen kappale: kartiomaisen luukärjen kärjestä lohjennut nipukka. Kyseessä on Venäjällä ja Virossa yleinen mesoliittisiin kulttuurihin kuuluva ns. Šigir -tyyppinen järeä hirven reisiluusta tehty nuolenkärki. Suomen maaperässä eivät luut säily muuta kuin hyvin palaneina ja siksi luuesineet ovat ylipäätäänkin varsin harvinaisia löytöjä.

Pullin asuinpaikka, johon Saarenojan löytömateriaali vahvasti viittaa, on ajoitettu radiohiilimenetelmällä aikavälille 9000-8700 eKr. Kundan varhaisvaihe, johon Saarenojan materiaali vertautuu, on ajoitettu alkavaksi 8700 eKr. Lodjan asuinpaikan ajoitukset ovat vielä kesken, mutta rannansiirtymisajoitus ja löytömateriaali viittaavat samaan ajoitukseen kuin Pullissa. Venäjällä ja Liettuassa ajoitukset ovat vanhemmasta päästä Pullia varhaisempia. Kuurmanpohjan-Monnonmäen ylimmät 47-48 m korkeudella sijaitsevat asuinpaikat ajoittuvat nykytietämyksen mukaan itämeren rannansiirtymiskronologian perusteella Yoldiamerivaiheen keskikohdalle n. 9400-9100 eKr. Tämä ajoitus on löytömateriaalin perusteella mahdollinen. On mahdollista, että 38-40 metrin korkeustasolle paikannettu Ancylustransgression huippu (Itämeren Ancylusjärvivaiheessa tapahtuneen vedennousun eli tulvan laki) onkin ulottunut korkeammalle kuin aiemmin on tiedetty. Tällöin Kuurmanpohjan asuinpaikkojen iäksi tulisi noin 8400 eKr., mikä ei myöskään olisi ristiriidassa löytömateriaalin kanssa. Toisaalta tätä nuorempaa ajoitusta vastaan viittaa eräs vertailu Kundan ja Pullin materiaalien kanssa. Kundassa tuontipiin osuus vähenee nopeasti ja merkittävä osa piistä on paikallista (tai lähempää saatua) harmaanrusehtavaa piitä. Kuurmanpohjassa piitä ylipäätään on toistaiseksi havaittu vain ylimmillä asuinpaikoilla (48-47 m). Hieman alemmalla tasolla (44 m) sijaitsevalla ja siten hieman nuoremmalla Hiekkasillan Hiekkakuopan nyt kaivetulta asuinpaikalta löytyi vain muutama pieni palanen "virolaista" piitä. Alemmilta (40-36 m) asuinpaikoilta ei piitä ole tavattu vielä ollenkaan. Tämä viittaa piin kohdalla samaan karkeaan kehitykseen kuin Kundassa ja siihen, että ylimmät paikat vertautuisivat nimenomaan Pulliin ja siten 8400 eKr. vanhempaan ajoitukseen.

 

Radiohiiliajoitus

Nyt suoritettujen kaivausten ensisijaisena tarkoituksena on ollut saada muutamalta asuinpaikalta radiohiilinäyte, jolla asuinpaikat voidaan ajoittaa täsmällisesti ja luotettavasti. Kaivausten tavoitteena oli saada esiin kulttuurikerros, josta voidaan ottaa maanäyte. Tästä maanäytteestä kellutettiin esiin hiiltyneet kasvinjäänteen

Huolimatta kohtalaisen suuresta maanäytemäärästä, oli näytteissä hyvin vähän hiiltyneitä esihistoriallisiksi katsottavia kasvinjäänteitä. Vain yksi sianpuolukan siemen ja jonkin verran männyn kävyn katkelmia. Ajoitettavaksi oli pakko lähettää männynkävyn osia. Tämä valinta sisälsi pienen riskin, koska periaatteessa preboreaalikaudella, etenkin varhaisella preboreaalikaudella ei mäntyä pitäisi juuri esiintyä. Preboreaalikautta seuraavan boreaalikauden alku määritellään nimenomaan männyn yleistymisellä. Lappeenrannan Konnunsuon siitepölykäyrän (Huttunen & Tolonen 1976) mukaan on alueella kuitenkin ollut männyn osuus puulajistosta 10-15 % jo varhaisella preboreaalikaudella, joten voitiin odottaa, että kävyt voisivat liittyä asuinpaikkojen kontekstiin.

Radiohiilianalyysin tulos oli kuitenkin pettymys. Tulokset:

  • Saarenoja 2, 48 m mpy: 7720 ± 115 BP = 6568 cal BC

  • Muilamäki, 47 m mpy: 4050 ± 70 =2600 cal BC

  • Hiekkasilta-Hiekkakuoppa 43 m mpy, 6430 ± 75 BP = 5400 cal BC

  • Tulokset eivät vastaa lähimainkaan rannansiirtymiskronologian antamia ajoitusarvioita, eivätkä Muilamäen osalta edes löytömateriaalia. Radiohiili-ikien aikana on vesistö ollut kilometrien päässä asuinpaikoista, jolloin paikat ovat olleet rutikuivalla maalla, etäällä myös joista ja puroista. Mikäli katsotaan radiohiili-iken edustavan asuinpaikkojen kontekstia, silloin paikat eivät olisi ranta-asuinpaikkoja. Tällöin nämä muinaisjäännökset olisivat aivan uuden ja tuntemattoman kivikautisen "kuivan maan" kulttuurin jäänteitä. Tämä on äärimmäisen epätodennäköistä. Todennäköisempää on, että radiohiilinäytteet eivät liity asuinpaikkojen kontekstiin, vaan ovat muinaisten metsäpalojen jälkiä, jotka ovat syystä tai toisesta sekoittuneet vanhempaan kulttuurikerrokseen. Tälläisiä syitä voivat olla myyrät ja madot, sekä tuulenkaadot, tai resentti maanviljelys.

    On myös todettava, että Hannu Takalan kertoman mukaan Lahden Ristolasta ei ole yhtään "kelvollista" radiohiiliajoitusta, vaikka niitä on sieltä tehty toista kymmentä.

    Tutkimusten perimmäinen tavoite, asuinpaikkojen eksakti ajoitus jäi saavuttamatta. Löytömateriaali oli sen sijaan erinomainen ja sen analysoimisessa on vielä suuri ja mielenkiintoinen työ edessä.

    Espoossa 2.5.2001

     

     

    Timo Jussila


    alkuun

    Mikroliitti Oy:n pääsivulle